Pro terveys 11
esihenkilöitä ja auttaa heitä kehittämään
omaa johtajuuttaan työhyvinvointia tukevaksi.
Esihenkilöt saavat tukea kehittämisosaamisen
ja muutosvalmiuksien vahvistumiseen.
Lisäksi heille tarjotaan mahdollisuus
verkostoitua ja jakaa kokemuksia,
huolenaiheita sekä onnistumisia vertaisryhmissä.
Esihenkilöiden vertaistyöskentelyssä
ovat osallistujat toivoneet yhteistä
keskustelua ja kokemusten jakamista
muun muassa palautteen antamisesta,
henkilöstön huomioimisesta, työntekijöiden
oikeuksien kunnioittamisesta sekä
henkilöstön kannustamisesta kantamaan
itse oman vastuunsa työn sujuvuudesta ja
työilmapiiristä.
Pandemia ei olekaan
nitistänyt työn imua
Työhyvinvoinnin kehittymistä työyhteisöissä
arvioidaan henkilöstökyselyillä ja
esihenkilöille tehtävillä haastatteluilla.
Työskentely kunkin hoivayksikön kanssa
aloitetaan ja päätetään henkilöstökyselyyn,
jolla arvioidaan työhyvinvoinnin tilaa
ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Covid-
19-pandemian myötä kyselyyn on lisätty
myös kysymyksiä poikkeustilanteen vaikutuksista
hoitohenkilöstön työhön ja
työhyvinvointiin.
KIRSI HEIKKILÄ-TAMMI
KT, tutkimusjohtaja
KIRSI NURMINEN
KTL, tutkija
JOHANNA LILJA
KTM, tutkija
Tampereen yliopisto,
Johtamisen ja talouden tiedekunta,
Työhyvinvoinnin tutkimusryhmä
Tuloksista näkyy koronapandemian
vaikutus hoivayksikköjen työhön. Työyhteisöjä
on kuormittanut erityisesti kasvanut
työmäärä, ohjeiden epäselvyys ja
riittämätön perehdytys. Työyhteisöissä
koetaan, ettei työtä ole mahdollista tehdä
niin hyvin kuin haluttaisiin.
Kiinnostavaa kuitenkin on, että koronapandemiasta
huolimatta yksiköiden
henkilöstön työhyvinvoinnin tila ei kokonaisuutena
ole juurikaan huonontunut.
Henkilöstön stressi on pysynyt kohtalaisena
ja työn imu eli innostuneisuus, tarmokkuus
ja energisyys omaa työtä kohtaan on
säilynyt verrattain korkealla. Nämä tulokset
voivat osaltaan johtua hoivayksiköiden
työhön liittyvistä voimavaratekijöitä, kuten
siitä, että työ koetaan edelleen hyvin merkityksellisenä
ja arvokkaana asiakkaille.
Koronapandemian aiheuttamista
haasteista huolimatta työyhteisöjen sosiaalinen
pääoma on pysynyt samalla tasolla
kuin ennen pandemiaa. Yhteisöllisyys
on hoivatyössä usein haasteena, mutta
toisaalta työkavereita tulosten mukaan
autetaan ja heitä kohdellaan ystävällisesti,
kunnioittavasti ja kannustavasti.
LÄHTEET
1 Hakanen J, Kaltiainen J. Miten Suomi voi? -tutkimus: Työhyvinvoinnin kehittyminen
loppuvuodesta 2019 loppuvuoteen 2020. Työterveyslaitos 8.2.2021.
https://www.ttl.fi/tutkimushanke/miten-suomi-voi/
2 Bakker AB, Demerouti E. Multiple levels in job demands-resources theory:
Implications for employee well-being and performance. In E Diener, S Oishi &
L Tay (Eds.) Handbook of Wellbeing. Salt Lake City, UT: DEF Publishers. 2018.
”KORONAPANDEMIASTA HUOLIMATTA
TYÖN IMU ELI INNOSTUNEISUUS,
TARMOKKUUS JA ENERGISYYS
OMAA TYÖTÄ KOHTAAN ON SÄILYNYT
VERRATTAIN KORKEALLA.
Yhteiskehittämistä
työkykyasioihin
Hankkeen toiminta jatkuu vuoden 2021
aikana uudella teemalla, kun lähdemme
yhteiskehittämään työhyvinvoinnin
ja työkyvyn johtamiseen uusia välineitä
erityisesti esihenkilöiden työn tueksi.
Tarjoamme kunnille ja niiden ikäihmisten
hoivapalveluille osaamista ja tukea
työkyvyn johtamiseen liittyvien toimintaprosessien
kehittämiseen. Tavoitteena on
tunnistaa työkyvyn johtamisen tuen tarpeita,
ymmärtää ja yhteensovittaa eri toimijoiden
työprosesseja ja palveluketjuja
sekä selkeyttää vastuita ja rooleja. Lisäksi
tavoitteena on lisätä valmiuksia vastata
Covid-19-pandemian aiheuttamiin työkykyvaikutuksiin.
ISTOCKPHOTO
/
