Psykologinen turvallisuus
antaa sinulle luvan olla sinä
Psykologisella turvallisuudella
16 Pro terveys
TYÖILMAPIIRI
Psykologisesti turvallisella työpaikalla uskalletaan myös epäonnistua.
tarkoitetaan ryhmän
jäsenten välistä uskomusta
siitä, että ryhmässä on
turvallista ottaa ihmisten
välisiä riskejä ja olla oma itsensä (1).
Psykologisesti turvallisella työpaikalla
uskalletaan käydä avointa keskustelua
ja tuoda esiin omat mielipiteet ja ideat;
siellä voi myös epäonnistua ja tehdä virheitä
ilman, että pelkää joutuvansa naurunalaiseksi.
Sysäys tutkia psykologista turvallisuutta
ryhmätasolla syntyi sairaalaympäristössä.
Psykologinen turvallisuus
ei ole uusi ilmiö, vaan sitä tutkittiin jo
1960-luvulla organisaatiotutkimuksessa
(2), mutta ilmiötä kohtaan tunnettu
kiinnostus on viime vuosina kasvanut.
1990-luvun lopulta lähtien erityisesti
Amy Edmondson on tehnyt uraauurtavaa
työtä psykologisen turvallisuuden
tutkimuksen parissa. Kirjassaan The
Fearless Organization Edmondson kertoo
törmänneensä ilmiön merkitykseen
tehdessään tutkimusta, joka liittyi tiimityöhön
sairaalaympäristössä (3).
Edmondson tutki tiimien ominaisuuksien
vaikutusta eri tiimeissä tehtyjen
virheiden määrään. Tiedon tehdyistä
virheistä hän sai tiimien asiantuntijoilta
itseltään. Hän havaitsi, että tiimien välillä
oli paljon vaihtelua raportoitujen virheiden
määrässä. Hän löysi myös huomattavaa
vaihtelua siinä, millaiseksi jäsenet
eri tiimeissä kokivat ryhmän ilmapiirin.
Joissakin ryhmissä raportoitiin suurempaa
keskinäistä kunnioitusta, tehtiin
enemmän yhteistyötä ja työhyvinvointi
oli korkeammalla tasolla kuin toisissa.
”MITÄ JOS PAREMMISSA TIIMEISSÄ ON AVOIMUUTEEN KANNUSTAVA ILMAPIIRI,
JONKA JOHDOSTA VIRHEISTÄ KESKUSTELTIIN ENEMMÄN JA NE MYÖS USKALLETTIIN
RAPORTOIDA, JA NIISTÄ MYÖS SIKSI OPITTIIN?
SHUTTERSTOCK
Kun Edmondsonin tutkimuksen tiedonkeruu
oli valmis, hän hämmästyi
tuloksista: ilmapiiriltään paremmissa
tiimeissä raportoitiin enemmän virheitä
kuin niissä, joissa mm. koettiin vähemmän
keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyö
takkusi. Edmondson tiesi myös, että
ilmapiiriltään paremmat tiimit suoriutuivat
työstään objektiivisesti arvioituna
paremmin. Miten niissä siis saattoi tapahtua
enemmän virheitä? Tässä kohtaa
syttyi lamppu – mitä jos paremmissa
tiimeissä on avoimuuteen kannustava ilmapiiri,
jonka johdosta virheistä keskusteltiin
enemmän ja ne myös uskallettiin
raportoida, ja niistä myös siksi opittiin?
Ehkä paremmissa tiimeissä ei tehty
enemmän virheitä, vaan niitä raportoitiin
enemmän?
Edmondson palkkasi hypoteesista
tietämättömän tutkimusavustajan havainnoimaan
tiimejä. Havainnointijakso