Kevät keikkuen tulevi, uskokaa tai älkää. Tänään pääkirjoitusta laatiessani paistaa Vaasassa
aurinko. Ja se tuo mukanaan lupauksen tulevasta keväästä solisevine puroineen, lämmittävine
auringonsäteineen, viheriöivine nurmikoineen ja maasta esiin työntyvine kukkasineen. Elämä
voittaa!
Moniko teistä teki vuoden vaihtuessa uudenvuodenlupauksen? Useimpien lupaus liittyy
vahvasti oman terveyden ylläpitämiseen ja edistämiseen, uskoisin. Kuka haluaa laihtua,
kuka harrastaa enemmän liikuntaa tai päättää kokeilla jotain uutta lajia, kuka taasen päätti
aloittaa uuden harrastuksen. Minä haastaisin teitä kaikkia, huolimatta siitä, teittekö jonkin
muun uudenvuodenlupauksen, tarttumaan seuraavaan: lupaan vuonna 2018 ylläpitää ja edistää osaamistani lukemalla. Olen pohtinut paljon
työterveyshoitajien osaamisen kehittämistä ja työterveyshoitajana kehittymistä. Olen tullut siihen tulokseen kohta kaksi vuosikymmentä alalla
työskenneltyäni, että aivan liian vähän ammattikuntamme tarttuu työssä ja vapaa-ajalla saatavilla olevaan uuteen tietoon lukemalla sitä.
Työelämä on hektistä. Tuntuu usein, ettei työaika riitä edes niiden kaikkien lukuisten työtehtävien suorittamiseen sillä tasolla, millä ne haluaisi tehdä.
On ikään kuin ”arvotettava töitä” ja osa on jätettävä vähemmälle tarkkuudelle tai ajankäytölle. Lisäksi työelämä digitalisoituu valtavan nopeasti.
Välillä tuntuu, että vauhtisokeus yllättää pienen kulkijan. Mitä sitten voisi tehdä, että uuden oppimisesta tulisikin voimavara? Ja että kokisimme
lukemalla kehittävämme ammattitaitoamme ja selviämme muuttuvassa maailmassa entistä paremmin yhdessä asiakkaiden ja yritysten kanssa. Eikä
pelkästään lukemalla ammattikirjallisuutta vaan myös pysymällä ajan tasalla maailman ilmiöistä. Myyntialalla oleva mieheni lisäsi tähän, että
teidän työterveyshoitajien tulisi miettiä, mitkä ovat asiakkaittenne tulevaisuuden uhkatekijät, joihin teidän tulisi yhdessä löytää ratkaisuja.
Työterveyshoitajalehti ilmestyy neljänä numerona vuodessa. Haluamme toimituskuntana etsiä ja löytää erilaisia kirjoittajia ja artikkeleita jokaiseen
lehteen. Toivomme, että saamme tarjoiltua teille monipuolisia näkökulmia työterveyshoitajan työhön, apuvälineitä ja uusinta uutta arjen työtä
helpottamaan, kehittämisideoita, tuloksia opinnäytetöistä ja tutkimustuloksia arkikokemuksen rinnalle, sekä erilaisia koulutuskuulumisia. Työpaikalla
olisi hyvä virittää keskustelua kollegoiden kanssa siitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Koulutustilaisuudet ovat paikallaan ja hyviä uuden tiedon
saamiseksi ja verkostoitumiseksi. Koska aina ei voi lähteä (usein aika arvokkaisiin) koulutuksiin työpaikan ulkopuolelle, niin olisiko nyt vuoden
alkupuolella hyvä katsastaa, miten itse kukin voisi kehittyä vaikka siellä kotisohvalla istuen ja tietoa ahmien.
Osallistuin työpaikallani itsearvioinnin tekemiseen viime vuoden lopulla. Siinä oli johtamiseen liittyen yhtenä arvioitavana kohtana henkilöstön
verkostoituminen omalla alueellaan ja ylimmän johdon verkostoituminen yli aluerajojen. Käsi sydämelle: oletko sinä verkostoitunut alueellasi?
Löytyykö sinulta kollegoita muualta Suomesta, jolle voisit kilauttaa, kun haluat pohtia jotain työhön liittyvää asiaa tai saada vertaistukea?
Olen lähtenyt tuoreena työterveyshoitajana vuonna 2001 mukaan paikallisosastotoimintaan Etelä-Suomen
vuosinani. Kohta löysin itseni luottamustoimesta liiton kansainvälisestä jaoksesta ja liiton hallituksesta.
Järjestötyö vei mukanaan ja jaos- ja hallituskokemusta on karttunut kohta kahden vuosikymmenen
ajalta. Tänä aikana järjestötyö on antanut enemmän kuin ottanut. Kiitokseksi sain vuoden 2017
luentopäivillä liiton kultaisen ansiomerkin. Laitan sen ylpeänä rintaani tänä vuonna, kun juhlimme
70 vuotta täyttävää Suomen Työterveyshoitajaliittoa.
Tule sinäkin mukaan juhlimaan meitä työterveyshoitajia Helsinkiin 25.–26. lokakuuta!
Afrikkalaisen tunnetun sananlaskun mukaan: jos haluat kävellä nopeasti, mene yksin.
Jos haluat kävellä pitkälle, mene yhdessä.
Aurinkoista kevättä ja lukuintoa kaikille toivoen,
Terhi
Päätoimittajan kynästä…
Työterveyshoitaja 1/18 3
Päätoimittaja ei säästynyt kyyneliltä, mutta
yhteiskuvassa iloiset hymyt Terhillä ja Marjalla.