LAKKO-OIKEUS
on työelämän perusoikeus
ja ihmisoikeus
Yhdistymisvapaus ja sen oleellisena osana lakko-oikeus on demokraattisessa
yhteiskunnassa työntekijöiden perusoikeus. Oikeus pohjautuu kansainvälisen
työjärjestö ILO:n ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen tapauskäytäntöön
ja se on turvattu Suomen perustuslaissa.
K ansainvälinen työjärjestö ILO perustettiin ensim-mäisen
maailmansodan lopussa vuonna 1919
osana Versaillen rauhansopimusta vahvistamaan
tavoitetta, että universaali ja kestävä rauha
voidaan rakentaa vain yhteiskunnalliselle oikeudenmukai-suudelle.
Järjestön tehtävä on alusta alkaen ollut ihmisar-voisen
työn toteutuminen maailmanlaajuisesti.
ILO:n perustamissopimus on siis rauhansopimus. Se
rakentuu ajatukselle, että hallituksilla ja työmarkkinaosa-puolilla
on velvollisuus parantaa työelämän ehtoja, jotta
kokemus epäoikeudenmukaisuudesta ja poliittinen levotto-muus
eivät johtaisi tilanteeseen, joka vaarantaisi rauhan-omaisen
kehityksen maailmassa. Tuo tavoite on yhä
ajankohtainen.
Myös periaate yhdistymisoikeudesta kirjattiin perusta-missopimukseen.
Vuonna 1949 se määriteltiin tarkemmin
omassa sopimuksessa (nro 87, ammatillista yhdistymisva-pautta
koskeva sopimus). Lakko-oikeus vuorostaan
tunnustettiin ILO:ssa ensimmäisen kerran vuonna 1927 ja
nimenomaan osana yhdistymisvapautta.
Yhdistymisvapaus on kolmikantayhteistyön (valtiovalta
– työnantajat – työntekijät) perusta, koska ilman itsenäisiä
ja riippumattomia järjestöjä kolmikantainen yhteistyö ei
ole mahdollista.
Koska yhdistymisvapaus – ja sen osana lakko-oikeus –
on yksi rauhan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden
turvaavista periaatteista, ILO on hyväksynyt joukon
yleissopimuksia, suosituksia ja päätöslauselmia, joiden
tehtävä on vahvistaa yhdistymisvapautta maailmassa. Sen
lisäksi ILO seuraa erikseen myös lakko-oikeuden toteutu-mista
yhdistymisvapauskomiteassaan.
ILO:n yhdistymisvapauskomitea tunnusti jo vuonna
1952 lakko-oikeuden yhdeksi tärkeimmistä keinoista, joilla
työntekijät ja heidän järjestönsä voivat laillisesti edistää ja
puolustaa taloudellisia ja sosiaalisia etujaan. Komitea on
vuosien mittaan myös vahvistanut, että työntekijät ja
järjestöt ovat oikeutettuja käyttämään oikeuttaan. Sen
6 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
lisäksi yhdistymisvapauskomitea on linjannut, että
lakko-oikeuden laillisesta käytöstä ei saa aiheutua
minkäänlaista vahingonkorvausvastuuta, koska silloin
kyse olisi ammattiliittojen vastaisesta syrjinnästä.
Työelämäsääntelyn ja lakko-oikeuden ytimessä on
ajatus heikomman osapuolen suojelusta ja yhteiskunnan
valtatasapainosta. Vahva yhdistymisvapaus ja kollektiivi-nen
neuvotteluoikeus sekä toimivat neuvottelukäytännöt
varmistavat sen, että työnantajat ja työntekijät ovat
” Työelämäsääntelyn ja lakko-oikeuden
ytimessä on ajatus
heikomman osapuolen suojelusta ja
yhteiskunnan valtatasapainosta.”
yhdenvertaisia neuvotteluissa. Tällöin myös neuvottelujen
lopputulos on mahdollisimman oikeudenmukainen. Kun
tämä tasapaino varmistetaan, voidaan myös välttää
kalliita ja repiviä työriitoja.
Kansainvälisessä oikeudessa on määritelty, että
lakko-oikeutta voidaan tietyissä eritystapauksissa
rajoittaa. Silloin kolmen erillisen edellytyksen on täytyttä-vä;
rajoitukset on säädettävä laissa, rajoituksille pitää olla
ihmisoikeussopimuksessa säädetty hyväksyttävä peruste-lu
ja niiden on oltava välttämättömiä demokraattisessa
yhteiskunnassa.
LAKKO-OIKEUS JA TYÖRAUHAVELVOITE
Pohjoismaissa on ainutlaatuinen työmarkkinajärjestelmä,
joka pohjautuu vahvaan järjestörakenteeseen ja jonka
säätely rakentuu työehtosopimiselle. Vaikka eri pohjois-maiden
järjestelmät eivät ole samanlaisia, niille on