Terveyttä määrittävät itsetehdyt
testit kiinnostavat kuluttajia
TEKSTI: HELI HAUTURI Asiakaslähtöisyys ja nopeiden laboratoriotulosten
8 Moodi 2/2018
saaminen on terveydenhuollossa
nykyisin entistä
tavallisempaa nopeiden analyysimenetelmien
ja vieritestien käytön
yleistyttyä. Kun diagnoosi tehdään nopeasti,
hoito saadaan alkuun ja parantuminen voi
alkaa. Terveydestään kiinnostuneet kuluttajat
haluavat osallistua oman terveytensä seuraamiseen,
ja heillä on terveydenhuoltopalveluiden
rinnalla mahdollisuus ostaa testejä internetistä.
Itsetestaaminen näillä tuotteilla on helppoa,
nopeaa ja yksityistä, mutta väärien positiivisen
ja negatiivisten tulosten perusteella voi kuluttaja
tehdä terveydentilastaan virheellisiä päätöksiä.
Kuluttajan on lähes mahdotonta löytää
puolueetonta tietoa testien luotettavuudesta tai
hyödyllisyydestä.
Diagnostisten testien
määrä on nousussa
Saatavilla olevien testien määrä on lisääntynyt
viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna
2006 oli englanninkielisillä nettisivuilla saatavilla
24 erilaiseen tautiin liittyvää itsetestausta,
jotka sisälsivät tutkimuksia syöpäseulonnoista
ja kroonisista sairauksista infektioiden testaamiseen.
(1) Vuonna 2012 löytyi 127 eri seulontatestiä
englannin kielisiltä sivuilta 20 eri
valmistajalta. (2) Vuonna 2015 saksankielisiltä
sivuilta löytyi testi 52 eri tautiin. (3) Suomen
kielisten sivustojen tarjonta on lähes yhtä
laaja kuin saksankielisillä nettisivuilla. Suomenkielisiltä
sivuilta löytyi 13 erilaista DNA:-
han perustuvaa testiä ja noin 30 terveydentilan
seuraamiseen liittyvää testiä, kuten esimerkiksi
CRP, huumetestejä ja helikobakteeri testejä.
(4,5,6,7)
Yksityisyys ja turvallisuuden
tunne houkuttavat
Kotona tehtävä testi on yksilön kannalta helppoa
ja yksityistä. Testin tekeminen on helppo
järjestää päivän rutiineihin. Mikäli kaikki sujuu
kuten pitääkin, voi henkilö hakeutua hoitoon
aikaisemmin ja saada hoitoa nopeasti.
Väärästä positiivisesta tuloksesta voi kuitenkin
aiheutua turhaa stressiä sekä terveydenhuollon
kuluja tai väärän negatiivisin tuloksen vuoksi
hoito voi viivästyä. Henkilö voi myös tulkita
oireitaan väärin, jolloin tulos on oikea negatiivinen,
mutta henkilö tuudittautuu tuloksen
tuomaan turvallisuuden tunteeseen, koska oireet
johtuvatkin toisesta taudista. (8,9,10) Yritykset
eivät yleensä tarjoa neuvontaa jälkikäteen.
Tällöin riski väärinymmärtämiseen kasvaa
(10) etenkin testeissä jotka tehdään kotona,
ilman minkäänlaista ammatillista apua.
Saksassa tehdyssä internetpaneelikyselyssä
kuluttajilta kysyttiin miksi ja millaisia testejä
he ovat kotona tehneet. Osanottajat olivat
pääasiassa korkeakoulutettuja naisia. Kyselyyn
vastasi 505 henkilöä, jotka olivat tehneet
jonkin testin kotonaan. Kyselyssä ei huomioitu
raskaustestiä. Koska testejä tehdään eri
lähtökohdista, syy testien tekemiseen kotona
vaihtelee. Esimerkiksi huonepölyallergiatesti
tehtiin lisätiedon saamiseksi, mutta virtsarakontulehduksen
testaamisen syynä oli oireiden
syyn selvittäminen. Kaavioon 1. on listattu
tutkimuksessa esiin tulleet syyt kotona tehdyille
testeille. (5)
Tukena ja haasteena
perusterveydenhuollolle
Testejä tehdään kotona, koska halutaan varmistaa
oma terveydentila. Kotona tehty itsetestaus
lisää yksilön käsitystä terveydestään
sekä motivoi oman terveyden ylläpitoa ja siten
auttaa sairauksien ehkäisyssä. (11) Itsetestien
kehittäminen voi saada kiinnostumaan terveydestään
ja sen hoitamisesta ne ihmiset, jotka
eivät aikaisemmin ole olleet kiinnostuneita
asiasta. Jos kaikki sujuu hyvin testin kehittämisessä
ja käyttöönotossa voi lopputuloksena
olla parempi tietoisuus ja siten myös parempi
kansanterveys. (12) Vantaalla klamydian ja
tippurin kotinäytteenotossa tulokset olivat hyviä.
Testin tekemisen kynnys madaltui ja nuorilta
18-20 vuotiailta naisilta löydettiin 25 %
enemmän positiivisia tartuntoja kuin perinteisellä
testaustavalla. Positiivisen tuloksen saatuaan
hoitoon hakeutui spontaanisti 94,5%
potilaista. (13) Kun henkilö on aktiivisesti
aloittanut selvittelyn itse tehdyllä testillä, voi
hän diagnoosin saamisen jälkeen edelleen jatkaa
aktiivisesti myös hoidossa mukana ja sitoutua
hoidon loppuun. Esimerkiksi pitkään
markkinoilla olleen raskaustestin tekemisen
jälkeenkin halutaan edelleen käydä lääkärillä
varmistamassa raskaus. (12)
Kun testi tehdään kotona, tulosta ei tarvitse
kertoa kenellekään. Jos kyseessä on allergiatesti,
ei se tuota toiselle osapuolelle ongelmia,
mutta jos henkilö jättää kertomatta HIV positiivisen
tuloksen kumppanilleen, tällöin tiedon
jakamattomuus vaikuttaa toiseen osapuoleen.
(12) Tilanne ei selkeästi eroa lääkärin
vastaanotolla ja akkreditoidussa laboratoriossa
tehdyistä tutkimuksista. Tartuntalain mukaan
positiivisesta HIV-tuloksesta ei tarvitse
AJANKOHTAISTA
kertoa ulkopuoliselle. Hänen tulee ainoastaan
kertoa hoitavalle lääkärilleen altistuneiden
henkilöiden nimet, jolloin lääkärin tulee selvittää,
ovatko altistuneet saaneet tartunnan (14).
Koska kotona tehty tartuntavaarallisen taudin
diagnostinen testitulos ei tule lääkärille tai terveydenhuollon
tietoon, eikä tartunnasta myöskään
ilmoiteta tartuntatautirekisteriin, voi sillä
olla kansanterveydellisiä vaikutuksia. Yhdysvalloissa
on ollut markkinoilla jo pitkään
FDA:n hyväksymä HIV-kotitesti. Myös Suomen
markkinoille on tulossa HIV-kotitesti
vuoden 2018 aikana. (15)
Itsetehtyjen testien ongelmana voi olla
myös terveydenhuollon kuormittuminen väärien
positiivisten tulosten vuoksi. (8,10,16)
Mikäli itsetestausten määrä kasvaa selkeästi,
pitäisi varmistustesteihin ja hoitoon pääsyn
olla joustavaa. Mikäli terveydenhuollon joustavuus
on hyvä, tai itsetestaukset voitaisiin ottaa
osaksi terveydenhuollon järjestelmää, kuten
klamydia ja tippurikotitestit Vantaalla, tällä
voitaisiin ehkä vähentää itsetehtyjen testien
aiheuttamaa työtaakkaa henkilökunnalle sekä
toivottavasti vähentää ylimääräisiä kuluja.
Kuluttajan on lähes mahdotonta
löytää luotettavaa tietoa
Kuluttajan kannalta haasteen itsetestaukseen
luo tiedon puute. Luotettavaa tietoa testeistä
on vaikea löytää. Haasteellisuutta tiedon etsimiseen
lisää se, että suomenkielessä käytettyjen
testien nimitykset eivät ole vakiintuneet. Testejä
on kutsuttu nimellä kotitesti (15,17,18),
terveystesti (19) ja diagnostinen testi. (16, 20)
Kääriäinen on käyttänyt etenkin geenitestauksesta
nimeä nettitesti. (21)
Kuluttajan on myös vaikea arvioida testien
hyödyllisyyttä. Puutiaisten testaaminen borrelioosin
varalta todettiin hyödyttömäksi, sillä mikäli
punkki irrotetaan iholta riittävän nopeasti,
borreliatartunnan mahdollisuus on hyvin pieni.
On myös huomioitava, että borreliatartunta voi
tulla toisesta punkista, jota ei olla huomattu eikä
testattu. (18)
Markkinoilla on ollut myös yksi testi, jonka
antamat tulokset eivät ole olleet luotettavia.
Vuonna 2009 testattiin CE-merkitty
HandiLab klamydian kotitesti. Tutkimuksessa
231 henkilölle tehtiin kotitesti ja kaksi
eri nukleiinihappo-osoitusta. Nukleiinihappo-
osoitustestien tulokset olivat keskenään vertailukelpoisia,
mutta HandiLab kotitestin tulokset
eivät vastanneet osoitustestien tulosten
kanssa. Kotitestin tuloksista vääriä positiivia
oli 18/193 (9 %) ja oikeita posiitiivisia 7/38
(18%). (22)