Kuvassa 3 näkyvä kohta polarisaattorilla tarkasteltuna.
Suonensisäisiä huumeita pitkään käyttäneen henkilön
keuhkonäyte, jossa todettavissa granulomatoosia.
joskus maksan pelioosia, jossa sinusoidit laajenevat
voimakkaasti. (4, 6)
Munuaiset
Huumeidenkäyttö voi saada munuaisissa aikaan
monia, histologisesti todettavissa olevia
muutoksia, jotka voivat johtaa munuaisten vajaatoimintaan
18 Moodi 2/2018
ja jopa dialyysihoitoon. Kirjallisuudessa
munuaismuutoksista käytetään nimitystä
”heroin-associated nephropathy”, vaikka
vauriot ovat yleensä muiden huumausaineiden
kuin heroiinin aiheuttamia (4). Rabdomyolyysi,
joka voi olla seurausta esimerkiksi heroiinin
yliannostuksesta tai ekstaasin ja metamfetamiinin
aiheuttamasta hypertermiasta, voi
johtaa nopeasti kehittyvään munuaisten vajaatoimintaan.
Lisäksi erilaiset glomerulopatiat,
kuten fokaalinen segmentaalinen glomeruloskleroosi
sekä membranoproliferatiivinen
glomerulonefriitti voivat olla huumeidenkäy-
tön aiheuttamia. Vauriot syntyvät joko suoran
toksisen mekanismin tai immunologisten
prosessien kautta. Myös interstitelliä nefriittiä
ja amyloidikertymää todetaan joskus pitkään
kestäneen huumeidenkäytön jälkeen. (4, 6)
Ruuansulatuselimistö
Huumeet voivat vaurioittaa ruuansulatuselimistöä
verenkiertovaikutustensa kautta ja aiheuttaa
esimerkiksi suoli-iskemiaa (6). Huumausaineiden
salakuljetuksen yhteydessä eri
tavoin pakattuja, pieniä huume-eriä voidaan
kätkeä ruumiinaukkohin tai niellä ja kuljettaa
aineet näin ruuansulatuselimistön sisäisesti.
Ruumiinavauksessa voidaan joskus löytää
tällaisia paketteja. Mikäli pakkaus hajoaa
elimistön sisällä, se aiheuttaa helposti kuolemaan
johtavan äkillisen myrkytystilan. Pakkaukset
voivat myös aiheuttaa suolitukoksia
ja perforaatioita, nielemisvaiheessa vaarana on
pakkauksen aiheuttama tukehtuminen. Mahalaukun
sisältä voi löytyä nieltyjä, vielä sulamattomia
tabletteja.
Oikeuskemialliset tutkimukset
Ruumiinavauksissa oleellisena osana ovat lisätutkimuksina
tehtävät oikeuskemialliset tutkimukset.
Näytteitä otetaan yleisimmin verestä,
virtsasta, lasiaisesta, maksasta ja mahansisällöstä.
Lisäksi voidaan tapauskohtaisesti epäillystä
annostelutavasta riippuen ottaa näytteitä
myös esimerkiksi nenän limakalvolta tai neulanpistojäljistä.
Hiuksista otetun näytteen perusteella
voidaan arvioida huumeiden käyttöä
pidemmällä aikavälillä. Yksinkertaisin ja
luotettavin näyte, josta mahdollinen myrkytys
voidaan todeta, on kuitenkin elämän aikana
otettu verinäyte. Mikäli yliannostilanteessa
henkilö ehditään toimittaa sairaalaan ennen
kuolemaa, olisi tärkeää että ns. myrkkyverinäytteet
olisi otettu ja että niitä myös säilytettäisiin
riittävän pitkään.
Oikeuskemiallisissa tutkimuksissa voi tulla
esille suoraan yksittäinen, kuoleman selittävä
aine, jota on veressä myrkytystasoinen pitoisuus.
Usein kuitenkin kyseessä on sekakäyttö,
jolloin veressä voi olla useitakin huumausaineiksi
luokiteltavia aineita sekä lääkeaineita ja
usein myös korkea alkoholipitoisuus. Tämänkaltaisissa
tilanteissa joudutaan pohtimaan,
onko kyseessä jonkin tietyn aineen aiheuttama
myrkytys vai useamman aineen yhteiskäytön
aiheuttama myrkytystila.
Lopuksi
Huolimatta huumausaineiden käytön kasvusta
kattavat varsinaisten huumeiden käyttäjät
hyvin pienen osan oikeuslääkärin päivittäisestä
asiakaskunnasta – heroiinin ja kokaiinin
kaltaisia perinteisiä huumausaineita Suomessa
käytetään hyvin vähän, ja ainakin osa huumeiden
käytön kasvusta voisi selittyä erityisesti
nuorempien ikäluokkien lisääntyneellä kannabiksen
käytöllä, eikä siihen tiedetä liittyvän
kuolemaan johtaneita myrkytystilanteita. Suurempi
ongelma on lääkeaineiden, kuten rauhoittavien
lääkkeiden ja opioidien väärinkäyttö,
joka aiheuttaa päivittäin päänvaivaa oikeuslääkäreille.
KIRJALLISUUTTA
1. EMCDDA. Euroopan huumeraportti 2017: Suuntauksia ja
muutoksia. Luxemburg: Euroopan huumausaineiden ja
niiden väärinkäytön seurantakeskus 2017.
2. Karjalainen K, Savonen J, Hakkarainen P. Suomalaisten
huumeiden käyttö ja huumeasenteet - Huumeaiheiset
väestökyselyt Suomessa 1992-2014. Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos. Raportti 02/2016.
3. Laki kuolemansyyn selvittämisestä 1973/459, annettu
Helsingissä 1.6.1973.
4. 4. Dettmeyer RB, Verhoff MA, Schütz Harald F. Forensic
Medicine, Fundamentals and Perspectives. Heidelberg:
Springer 2014.
5. Saukko, P, Knight, B. Knight's Forensic Pathology. Kolmas
painos. Boca Raton: CRC Press, Taylor & Francis
Group 2004.
6. Milroy CM, Parai JL. The histopathology of drugs of abuse.
Histopathology. 2011 Oct;59(4):579-93.
7. D T Hamamoto, N L Rhodus. Methamphetamine abuse
and dentistry. Oral diseases. 2009 Jan;15(1):27-37.
8. Eagle KA, Isselbacher EM, DeSanctis RW. Cocaine-Related
Aortic Dissection in Perspective. Circulation.
2002;105(13):1529-30.
9. Büttner A. Review: The neuropathology of drug abuse.
Neuropathology and Applied Neurobiology. 2011
Feb;37(2):118-34.