2/2018 Moodi 5
PÄÄKIRJOITUS
Koska eri huumeet vaikuttavat eri tavoin
ja niillä on erilaisia vaikutuksia
työ- ja toimintakykyyn, on ensisijaisen
tärkeää, että käytetyt aineet ja
niiden pitoisuudet voidaan määrittää
luotettavasti. Huumeet vaikuttavat koordinaatioon,
näköön, reaktioaikaan, riskinottoon
ja vireystilaan. Kannabiksella sekä synteettisillä
kannabinoideilla on keskushermostoa lamaavia
ja hallusinogeenisia vaikutuksia. Amfetamiini
johdannaisineen, kokaiini sekä uusista psykoaktiivisista
aineista esimerkiksi katinonit, fenetyyliamiinit,
tryptamiinit ja piperatsiinit lisäävät
liikeaktiivisuutta, aiheuttavat kiihtymystä
ja impulsiivisuutta. Bentsodiatsepiinit ja opidit,
kuten buprenorfiini, voivat aiheuttaa väsymystä
ja tokkuraa.
Huumeiden käyttäjät Suomessa ovat pitkälti
sekakäyttäjiä, jotka ottavat myös lääkkeitä
humaltuakseen. Termiä huumausainetestaus
käytetäänkin yleisesti laboratoriotutkimuksesta,
joka kattaa varsinaisten huumausaineiden
lisäksi tärkeimmät väärinkäytetyt lääkeaineet,
kuten uni- ja rauhoittavat lääkkeet sekä
opioidikipulääkkeet. Huumausainetestejä tehdään
tavallisimmin virtsasta ja verestä, sylkinäyte
on käytössä erityisesti poliisien pikatesteissä.
Hiusnäytteistä voidaan tutkia aineiden
käyttöä retrospektiivisesti ja myös uusia menetelmiä
kehitetään.
Huumausainetestausta tehdään sosiaali- ja
terveydenhuollollisissa ja valvonnallisissa tarkoituksissa
sekä kuolemansyyn selvittämiseksi.
Yleensä aloite testaukseen tulee sosiaali-/
terveydenhuollon ammattihenkilöltä tai poliisilta.
Jossain tapauksissa myös potilas tai uhri
voi tehdä aloitteen. Valvonnallisia testauksia
ovat esimerkiksi liikennejuopumustutkimukset,
työelämässä tehtävät huumetestit ja opiskelun
aikaiset huumetestit. Näytteenotossa
huomioidaan potilaan tai uhrin suostumus,
potilaan itsemääräämisoikeus sekä terveydenhuollon
ammattihenkilön velvollisuus suojella
henkeä tai terveyttä.
Koska huumausainetestin tuloksella voi olla
testattavan henkilön elämään merkittäviä
vaikutuksia, laboratorion tutkimustulosten oikeellisuus
ja luotettavuus korostuvat riippumatta
siitä, missä laboratoriossa näyte on tutkittu.
Näytteen antaneen henkilön oikeusturvan
varmistamiseksi henkilölle tulee antaa
mahdollisuus kiistää positiivinen testitu-
KUVA: ELINA KOTOVIRTA
Huumetestaus on osa sosiaali-
ja terveydenhuoltoa sekä
lainvalvontatyötä
los. Tuloksen kiistäneellä henkilöllä on oikeus
uuteen testaukseen. Ristiriitatilanteissa on tärkeää,
että analyysi uusitaan ennen mahdollisia
seuraamuksia tutkittavalle. Laadun varmistamiseksi
suositellaan käytettävän akkreditoituja
laboratorioita, joiden pätevyysalueeseen huumetestauksen
analyysimenetelmät kuuluvat.
Viimeisen 10 vuoden ajan huumemarkkinat
ovat olleet suuressa murroksessa. Huumausainelainsäädännön
kiertämiseksi kehitetyt
uudet muuntohuumeet aiheuttavat päänvaivaa
niin laboratorioille kuin valvontaviranomaisille.
Esimerkiksi huumepikatestit tunnistavat
hyvin perinteiset huumausaineet,
mutta muuntohuumeita harvemmin. Massapesktrometrillä
ne löytyvät, mutta silläkin niitä
pitää osata erikseen etsiä.
Valvontalaboratorioiden työllä on suuri
merkitys uusien muuntohuumeiden tunnistamisessa.
Suomi on Euroopan kärkimaita uusien
aineiden tunnistamisessa ja tiedon tuottamisessa
yhteiseen eurooppalaiseen järjestelmään.
Myös kansallinen muuntohuumeiden
luokittelu huumausainelakiin liittyvillä asetuksilla
nojaa laadukkaaseen laboratoriotyöhön.
Tietoa ja ohjeita huumausainetestauksesta
löytyy esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen www-sivuilta(https://thl.fi/fi/web/
alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/paihdehoito/
paihdetestaus).
Pirjo Lillsunde ja Elina Kotovirta, STM
Elina Kotovirta ja Pirjo Lillsunde.