2/2018 Moodi 25
tai paketeista. Huumeet lähetetään monesti
muihin tavaroihin kätkettynä, mutta valvontatekniikka
ja työntekijöiden ammattitaito
paljastavat usein kätketyn aineen. Poliisin takavarikkoihin
päätyy jo maahan päässeitä aineita.
Tullilaboratorio ja Keskusrikospoliisin
Rikostekninen laboratorio tunnistavat akkreditoituina
laboratorioina takavarikoidut aineet
pääasiassa spektrometrisin menetelmin,
ja erityisesti huumausaineiksi luokitelluista
näytteistä tehdään myös pitoisuusmääritys.
Erittäin vaarallinen huumausaine
Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan
huumausainetta, jonka käyttöön liittyy
virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara,
lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan
terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat
vieroitusoireet. Korkeimmassa oikeudessa
erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi on katsottu
mm. amfetamiini, buprenorfiini, ekstaasi,
fentanyyli, GHB, heroiini, kokaiini ja metadoni.
Uudet huumausaineet ovat lähes poikkeuksetta
luokiteltavissa erittäin vaarallisiksi.
Merkittäviä riskitekijöitä ovat aineiden hyvin
pieni käyttöannos ja korkea puhtaus, jolloin
pienikin virhe annostelussa saattaa johtaa
kuolemaan. Käyttäjä ei välttämättä edes tiedä
aineen todellista vahvuutta, vaikka internetin
myynti-ilmoituksissa se on yleensä mainittu.
Käyttäjän kannalta riskiä lisää myös se, että
tietoa aineista ja niiden käytöstä on usein varsin
rajallisesti saatavissa.
Oikeuskäytännöstä
Oikeuskäytäntö uusien aineiden kohdalla
muodostuu vähitellen, ja käytännön muodostumista
vaikeuttaa se, että jotain ainetta saattaa
esiintyä tapauksissa vain lyhyen aikaa tai
vain muutamissa rikosepäilyissä. Poikkeuksena
tässä suhteessa on jo aikaisemmin mainittu
stimulantti α-PVP, jota esiintyy vuodesta toiseen.
Rangaistuskäytännön
tulee olla huumausaineen
laadusta riippumatta
yhdenmukaista. Koska
uusien huumausaineiden
osalta mitään vakiintunutta
oikeuskäytäntöä ei
ole, toisin kuin perinteisten
huumausaineiden kuten
kannabiksen ja amfetamiinin
kohdalla, rangaistusseuraamusten
Käyttäjä ei
välttämättä edes
tiedä aineen todellista
vahvuutta.
mittaamisen lähtökohdaksi
on otettu ainemäärästä saatavien käyttöannosten
lukumäärä ja aineen vaarallisuus.
Tämä perustuu siihen, että lain esitöiden mukaan
yksi tapa suhteuttaa eri aineiden määriä
toisiinsa on kyseisestä erästä saatavien tavanmukaisten
kerta-annosten laskeminen (HE
180/1992 vp s. 22). Lisäksi uudet huumausaineet
kyetään vaarallisuudeltaan rinnastamaan
johonkin perinteisempään huumausaineeseen
ja tällöin voidaan seuraamusharkinnassa käyttää
perinteisen huumausaineen rangaistusasteikkoa.
Näin ollen esimerkiksi aineen määrälle
massayksikköinä ei ole annettu ratkaisevaa
merkitystä.
Tyypillisesti yhdestä grammasta uutta huumausainetta
voi saada sata tai jopa tuhat käyttöannosta.
Uudet huumausaineet ovat lähes
poikkeuksetta luokiteltavissa erittäin vaarallisiksi,
ja näin ollen massaltaan pienienkin ainemäärien
maahantuonti, hallussapito tai levitys
saatetaan katsoa oikeuskäytännössä törkeäksi
huumausainerikokseksi, josta rangaistusasteikko
on 1-10 vuotta vankeutta.
KKP-aineet esiintyvät pääasiallisesti oikeuskäytännössä
maahantuontirikoksina, joihin
soveltuu rikoslain 46
luvun 4 §:n mukainen salakuljetusrikos.
Salakuljetuksesta
rangaistusasteikko
on sakkoa tai enintään
kaksi vuotta vankeutta.
Seuraamus määräytyy näidenkin
aineiden kohdalla
pitkälti aineen laadun
ja ainemäärästä saatavien
käyttöannosten lukumäärän
mukaan. Jos henkilö
on hankkinut Suomesta KKP-ainetta, syyllistyy
hän rikoslain 46 luvun 6 §:ssä säädettyyn
laittomaan tuontitavaraan ryhtymiseen, sillä
maahan salakuljetettuihin aineisiin ryhtyminen
on kiellettyä.
KKP-aineiden osalta on rikoslain 44 luvun
5 a §:ssä myös oma rangaistussäännöksensä.
KKP-aineen kiellon rikkomiseen syyllistyy
se, joka huumausainelain vastaisesti tahallaan
tai törkeästä huolimattomuudesta valmistaa,
tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä
tai luovuttaa kuluttajamarkkinoilta kiellettyä
psykoaktiivista ainetta. Rangaistussäännös
on kuitenkin toissijainen ja siten syrjäytyy,
jos teosta on muualla laissa säädetty ankarampi
rangaistus. Tällä perusteella esimerkiksi
KKP-aineiden laittomaan maahantuontiin sovelletaan
salakuljetusrikosta. Kuluttajamarkkinoilta
kielletyn psykoaktiivisen aineen kiellon
rikkomisesta rangaistusasteikko on sakkoa tai
vankeutta enintään yksi vuosi.
KIRJALLISUUTTA
Huumausainerikos Suomessa. Wikipedia. https://fi.wikipedia.
org/wiki/Huumausainerikos_Suomessa (haettu 4.4.2018)
Kainulainen H, Pihlainen K, Kotovirta E. Muuntohuumeiden
valvonta. Yhteiskuntapolitiikka 2014;79:424–34.
Kotovirta E, Arponen A. Huumeisiin liittyvät asetusmuutokset
ja aineiden valvonta. THL, 2018. https://thl.fi/fi/web/alkoholi
tupakka-ja-riippuvuudet/huumeet/muuntohuumeet/
huumeisiin-liittyvat-asetusmuutokset-ja-aineiden-valvonta
(haettu 4.4.2018)
Ojanperä I, Boyd J. Muuntohuumeiden kirjo laajenee - opioidit
uusin huolenaihe. Duodecim 2017;133:1444-6.
Seppälä T. Muuntohuumeet, pp. 35–43. Teoksessa: Seppä K,
Aalto M, Alho H, Kiianmaa K (toim.): Huume- ja lääkeriipuvuudet.
Duodecim, Helsinki, 2013. ISBN 978-951-656-413-8
Tacke U, den Hollander B, Simojoki K, Korpi E, Pihlainen K,
Alho H. Muunto- eli designhuumeet Suomessa. Duodecim
2011;127:2027–36.
KUVA: SHUTTERSTOCK