HUUMAUSAINEET
Huumausaineiden käyttäjän
ruumiinavauslöydökset
16 Moodi 2/2018
KATRI VIRTANEN
Oikeuslääkäri, THL
oikeuslääkintä, Turun
toimipiste.
Patologian ja
oikeuslääketieteen
erikoislääkäri.
Ruumiinavauslöydökset huumausainetapauksissa
ovat moninaisia
ja vaihtelevia riippuen käytetystä
huumeesta ja sen käyttötavasta sekä
mahdollisista liitännäissairauksista.
Toiset löydökset ovat kuolinmekanismin
kannalta oleellisia, mutta kliinisesti katsoen
merkityksettömätkin löydökset ovat tärkeänä
osoituksena elämänaikaisesta huumeidenkäytöstä.
Suomessa alkoholinkäyttö ja siihen liittyvä
kuolleisuus on laajamittainen ja tunnettu
ongelma, mutta Suomessa kuolee vuosittain
ihmisiä myös huumeidenkäytöstä aiheutuneiden
myrkytysten ja tautitilojen seurauksena.
Tuoreen Euroopan huumeraportin mukaan
suonensisäisten huumeiden käyttö on laskussa,
samoin siihen liittyvien terveyshaittojen,
kuten veriteitse tarttuvien tautien ilmaantuvuus.
(1) Vuodesta 1992 alkaen tehtyjen kyselytutkimusten
perustella huumeiden käyttö
on kuitenkin yleistynyt, huumevalikoima on
aiempaa laajempaa ja sekakäyttö hyvin yleistä
(2). Yksittäisistä huumausaineista erityisesti
buprenorfiini sekä amfetamiini ovat Suomessa
paljon käytettyjä.
Lain mukaan oikeuslääketieteellinen kuolemansyynselvitys
on suoritettava, mikäli
epäillään myrkytystä (3), joten tapaukset,
joissa huumeidenkäytöstä on vahva epäily
– esimerkiksi jos ruumiin löytöpaikalta löytyy
piikitysvälineistöä – ohjautuvat lähes automaattisesti
oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen.
On kuitenkin tilanteita, joissa aiemmasta
huumeidenkäytöstä ei ole tietoa, tai
huumeita aiemmin käyttäneen henkilön arvioidaan
kuolleen muuhun kuin myrkytykseen.
Tällaisissa tapauksissa vainaja voi ohjautua
lääketieteelliseen ruumiinavaukseen ja näin
ollen myös patologien on hyvä osata tunnistaa
muutokset, jotka voivat liittyä huumeiden
käyttöön.
Yleisesti ottaen ruumiinavauksessa todettavat
muutokset riippuvat käytetystä aineesta
ja sen käyttötavasta. Lisäksi erityisesti suonensisäisten
huumeiden käyttö altistaa veriteitse
leviäville infektioille, kuten C- ja B-hepatiitille
sekä HIV-infektiolle ja alentunut immuunipuolustus
myös muille infektioille, kuten
tuberkuloosille sekä sieni-infektioille. Näihin
sairauksiin liittyviä spesifisiä elinvaurioita
ei käsitellä tässä kirjoituksessa.
Ulkotarkastus
Huumeidenkäyttöön usein yhdistetyt stereotyyppiset
piirteet vainajan ulkoasussa (esimerkiksi
yleinen epäsiisteys, runsaat tatuoinnit ja
lävistykset) ovat usein havaittavissa, mutta nykyaikana
erilaisten huumeiden käyttäjien profiili
on hyvinkin laaja, eikä ulkonäöstä voida
välttämättä päätellä vainajan käyttäneen huumeita.
Suonensisäisten aineiden käyttäjillä voidaan
havaita neulanpistojälkiä tyypillisimmin
kyynärvarsissa ja taipeissa, nivusissa tai kaulalla.
Jäljet voivat olla tuoreita, heikosti havaittavia
(kuva 1) tai mahdollisesti vielä verta vuotavia.
Toistuvien neulanpistojen jäljiltä pinnalliset
laskimot voivat trombosoitua ja paksuuntua
seinämiltään, ja iholla voidaan nähdä
arpeumia, joskus hyvinkin laaja-alaisia tulehduksia
(kuva 2) ja jopa fisteleitä, jotka voivat
aiheuttaa runsaita verenvuotoja ja nivusalueella
sijaitessaan myös peritoniitin (4). Joskus
huumeita injektoidaan myös ihon alle (ns.
”skin popping”) esimerkiksi pinnallisten suonten
vaurioiduttua käyttökelvottomiksi tai haluttaessa
suonensisäistä injektiota pitkäkestoisempi
vaikutus. Tämän seurauksena iholle
saattaa muodostua iholle pyöreitä arpiläiskiä
(4). Käsivarsissa, reisissä tai muualla vartalolla
voi olla viiltelyarpia, jotka eivät varsinaisesti
ole huumeiden käytön aiheuttamia, mutta jotka
liittyvät päihteiden käyttäjillä usein komorbiditeettina
esiintyviin muihin psykiatrisiin
häiriöihin. Hallusinogeenien ja muiden huumeiden
käyttöön liittyy myös tapaturma-alttiutta
ja ulkotarkastuksessa voidaan havaita
runsaasti eri-ikäisiä mustelmia ja ihorikkoja.
Pupillien koko vaihtelee elävillä ihmisillä
riippuen käytetystä huumeesta, mutta vainajilla
pupillien koosta ei useinkaan voida tehdä
mitään päätelmiä, koska kuolonkankeus vaikuttaa
myös iiristä supistaviin lihaksiin (5).
Aineiden annostelu nenän kautta voi aikaansaada
vaikeita limakalvovaurioita. Nenän
väliseinän perforaatiot ovat tunnettu kokaiinin
käyttäjillä tavattava komplikaatio ja joskus
vauriot ulottuvat laajemmalti nenän rustoihin
sekä pehmeän ja jopa kovan suulaen alueelle
(6).
Hammasvauriot ovat tyypillisiä huumeidenkäyttäjillä.
Vauriot liittyvät usein huonoon
hammashygieniaan sekä hammashoidon puutteeseen,
lisäksi tiettyjen huumeiden sivuvaikutuksena
esiintyy suun kuivuutta, narskuttelua
ja vaikeaa kariesta, klassisena esimerkkinä tästä
voidaan pitää metamfetamiinin käyttäjän
syöpynyttä, ruskeaa hampaistoa, (ns. ”methmouth”)
(7).
Sydän ja verenkiertoelimistö
Sydänlihaksessa voidaan todeta sekä suoria
toksisia vaurioita että inflammatorisia muutoksia.
Huumeidenkäyttäjien sydämessä on
usein histologisesti laajuudeltaan vaihtelevia,
melko epäspesifisiä muutoksia, kuten fibroosia
ja ödeemaa, jotka voivat altistaa akuutille rytmihäiriölle.
Kokaiinin, metamfetamiinin, amfetamiinin,
ekstaasin (MDMA) sekä muiden
stimulanttien käyttäjillä sydän voi suurentua,
valtimoissa voidaan todeta tavanomaista nuoremmalla
iällä ateroskleroosia ja myös ilman
ateroskleroottisia muutoksia sydämessä voidaan
nähdä infarktimuutoksia ja arpia. Monet
huumeet ja lääkkeet voivat aiheuttaa eosinofiilisen
myokardiitin. (4, 6)
Klassinen suonensisäisten aineiden käytön
aiheuttama infektio on endokardiitti, johon
liittyviä vegetaatioita voidaan tyypillisimmin
todeta oikean puolen läpissä, etenkin trikuspidaali
eli kolmiliuskaläpässä. Endokardiitin
aiheuttaman embolia- ja bakteerikylvön
seurauksena keuhkoissa ja muissa elimissä
voidaan todeta mikroembolisaatiota, infarkteja
sekä mikrobien leviämisen aiheuttamia paikallisia
absesseja.
Kokaiinin käyttäjillä esiintyy aortan dissekaatioita,
joiden arvioidaan johtuvan osin nopeutuneesta
ateroskleroosista, osin aortan mediakerroksen
heikkenemisen sekä erityisesti
crack-kokaiinin käyttöön liittyvän äkillisen
verenpaineen ja syketaajuuden nousun yhteisvaikutuksesta
(8).
Keuhkomuutokset
Keuhkoissa voidaan todeta sekä inhaloitujen
aineiden aikaansaamia vaurioita että suonensisäisten
huumeiden käyttöön liittyviä muutoksia.
Inhaloitavia aineita, kuten kannabista tai
crackia, käyttävillä esiintyy osin samankaltaisia