pitoista ödeemanestettä ja joskus tästä seuraa
myös vaahtomaisen eritteen purkautuminen
suusta ja nenästä. Keuhkoissa on usein läiskittäistä
hemorragiaa ja joskus myös hengitysvajausoireyhtymään
(ARDS) sopivia hyaliinimembraaneja.
Vaikea keuhkopöhö mainitaan
erityisesti opiaattien käytön yhteydessä, mutta
lukuisat muutkin huumeet ja lääkeaineet
voivat aiheuttaa samankaltaisen tilanteen. Lisäksi
mahdolliset huumeiden käyttöön liittyvät
sydänmuutokset ja niihin liittyvä vajaatoiminta
voi olla osasyynä ödeeman kehittymiseen
(4-6). Mahansisällön henkeenvetäminen
on yliannostilanteissa yleistä ja mikäli kuolema
ei ole seurannut välittömästi, voidaan vainajalla
todeta aspiraatiopneumonia. Keuhkokuume
on erityisesti syrjäytyneillä, yleisvoinniltaan
huonokuntoisilla narkomaaneilla muutenkin
yleinen välitön kuolinsyy.
Keskushermosto
Huumeiden käyttäjien aivoissa on usein todettavissa
monenlaisia toksisten, verenkierrollisten
ja hapenpuutteeseen liittyvien tekijöiden
aikaansaamia vaurioita. Pitkäaikainen huumeiden
käyttö altistaa mm. hermosolukadolle
ja neurogeneratiivisille muutoksille.
Akuuteissa myrkytystilanteissa aivoissa
nähdään yleisimmin epäspesifisiä hapenpuutevaurioita.
Heroiinin yliannokseen kuolleista
90 %:lla on todettu voimakas aivoödeema
ja herniaatioita (9). Amfetamiinin tai kokaiinin
käyttöön liittyvä, sympaattisen hermoston
aktivaatiosta seurannut nopea verenpaineen
ja sykkeen nousu voi aiheuttaa lukinkalvonalaisia
tai aivokudoksen sisäisiä verenvuotoja.
Taustalla voi olla jokin olemassa oleva,
pieni aneurysma tai AV-malformaatio, joka
normaalitilanteessa ei olisi aiheuttanut vuotoa.
Edellä mainittuihin aineisiin liittyy myös vasokonstriktion
aiheuttamia läiskittäisiä infarktimuutoksia.
Tietyt stimulantit, kuten. ekstaasi
ja metamfetamiini, voivat aiheuttaa voimakasta
ruumiinlämmön nousua, jonka seurauksena
aivoissa voidaan todeta ödeemaa ja paikallisia,
rengasmaisia pieniä vuotoja. (6, 9)
Maksa
Yleisimmät huumeidenkäyttäjillä todettavat
maksamuutokset ovat seurausta joko veriteitse
tarttuvista hepatiiteista tai alkoholinkäytöstä.
Joskus maksassa todetaan samankaltaisia vierasesinegranuloomia
kuin keuhkoissa johtuen
suonensisäisesti käytettyjen aineiden epäpuhtauksista.
Amfetamiinin sekä ekstaasin käyttöön
liittyy joskus yksittäisten hepatosyyttien
nekroosia, ja harvinaisena, pitkäaikaiseen huumeidenkäyttöön
liittyvänä ilmiönä todetaan
2/2018 Moodi 17
Nykyaikana erilaisten huumeiden käyttäjien
profiili on hyvinkin laaja, eikä ulkonäöstä voida
välttämättä päätellä vainajan käyttäneen huumeita.
Tuoreet neulanpistojäljet huumeiden yliannostukseen kuolleen henkilön kyynärtaipeessa. (Kuva Pia Wahlsten)
Vaikea-asteinen ihotulehdus fisteleineen käsivarressa. (Kuva Julius Tikka)
keuhkomuutoksia kuin tupakankäyttäjillä.
Histologisessa tutkimuksessa voidaan todeta
emfyseemaa, pikarisolujen sekä reservisolujen
hyperplasiaa, levyepiteelimetaplasiaa sekä atypiaakin.
Alveoleissa on pigmenttiä sisältäviä
makrofageja usein tupakoitsijoita enemmän.
Kokaiinin käyttöön liittyvistä muutoksista
käytetään usein termiä ”crack lung”. Huumeita
vedetään usein henkeen voimakkaammin
kuin tupakkaa ja käyttötapaan kuuluu myös
hengityksen pidättäminen pitkäänkin inhalaation
jälkeen, minkä seurauksena voi joskus
syntyä barotraumoja, kuten ilmarinta, tai ilmaa
voi päästä myös välikarsinaan (pneumomediastinum)
tai sydänpussiin (pneumoperikardium).
(6)
Suonensisäisesti käytettävien huumeiden
puhtaus vaihtelee, ja erityisesti pitkään jatkuvan
käytön seurauksena keuhkojen verisuonten
ympärille kertyy verenkierron mukana
kulkeutunutta talkkia ja muuta vierasmateriaalia,
joka saa kudoksessa aikaan läiskittäisen
granulomatoottisen tulehduksen. Histologisesti
verisuonten läheisyydessä nähdään jättisoluja
sisältäviä granuloomia (kuva 3), jotka sisältävät
erityisesti polarisoivassa valossa hyvin
erottuvaa materiaalia usein runsaastikin (kuva
4). Tämä ”junkie pneumopathy” eli keuhkojen
granulomatoosi voi pahimmillaan johtaa
pulmonaalihypertensioon ja sydämen oikean
puolen kuormitukseen (4, 6).
Myrkytystilanteissa keuhkoissa todetaan
yleensä vaikea-asteinen keuhkopöhö, jonka
taustalla on vahva keuhkokongestio ja lisäksi
toksisia, alveoliseinämiä vaurioittavia mekanismeja.
Alveolitiloissa todetaan proteiini- Jatkuu seuraavalla sivulla