Huumeidenkäyttäjän akuutin tai pidempäänkin
kestäneen selkäkivun taustalla täytyy
muistaa epäillä selkänikamien ja nikamavälilevyn
infektiota. Näihin saattaa liittyä
myös selkäydintä painavia ja halvausoireita
aiheuttavia epiduraaliabsesseja tai toisaalta
selkärangan läheisyydessä olevien lihasten
absesseja. Antibioottihoitoajat ovat viikkojen
mittaisia ja ajoittain tarvitaan leikkaushoitoa
tyypillisesti halvauksia aiheuttavien paiseiden
poistamiseksi.
Huumeidenkäyttäjien endokardiitti
Sydämen sisäkalvon ja läppärakenteiden tulehdus,
endokardiitti, on yksi tärkeimpiä erotusdiagnooseja
14 Moodi 2/2018
kuumeilevalla pistoshuumeidenkäyttäjällä.
Endokardiitin esiintyvyys eri
tutkimuksissa on vaihdellut, mutta sen arvioidaan
olevan n. 2-4 tapausta 1000 huumeidenkäyttövuotta
kohti. Esiintyvyys on selvästi
suurempaa keskivertoväestöön nähden.
Huumausaineseosten partikkelien ajatellaan
aiheuttavan fyysistä vauriota sydänläppien
endoteeliin. Trikuspidaaliläppä sydämen
oikealla puolella, on ensimmäisenä ottamassa
vastaan laskimoon pistettyjä aineita. Huumeiden
liuotinaineet voivat aiheuttaa myös
endoteelin vaurioitumista, verihyytymän
muodostumista ja suonten supistumista, jotka
edesauttavat bakteerien kiinnittymistä. Nämä
tekijät yhdistettynä toistuviin bakteereja
sisältäviin injektioihin, immunosuppresioon
ja yleisempään S. aureus –kantajuuteen johtavat
kliinisessäkin työssä havaittavaan selvästi
suurentuneeseen endokardiitin riskiin.
Huumeidenkäyttäjällä tyypillinen endokardiitti
on Staphylococcus aureus –bakteerin aiheuttama
(jopa 50-75 % tapauksista). Streptokokit,
enterokokit, gramnegatiiviset sauvabakteerit
ja hiivasienet ovat muita tavallisia aiheuttajamikrobeja.
Oikeanpuoleisten sydänläppien,
erityisesti trikuspidaaliläpän, tulehdus
liittyy useimmiten pistoshuumeiden käyttöön.
Huumeidenkäyttäjän endokardiitti on toisaalta
lähes yhtä usein myös sydämen vasemmalla
puolella aortta- ja mitraaliläpässä. Endokardiittiin
liittyy monesti bakteerikylvöä ja tulehduspesäkkeiden
kehittymistä muualle elimistöön.
Lihas-, nivel- ja luuinfektiot ja paiseet
esim. pernassa ja aivoissa ovat mahdollisia.
Trikuspidaaliläpän endokardiitissa bakteerikylvö
keuhkoihin on tavallista aiheuttaen
läiskittäisen keuhkokuumeen kuvan tai keuhkoabsesseja,
isommat embolukset voivat johtaa
kavernien kehittymiseen.
Kuumeiselta huumeidenkäyttäjältä tulisi aina
ottaa veriviljelynäytteet, joka on endokardiitin
mikrobiologisen diagnostiikan kulmakivi.
Epäiltäessä endokardiittia huumeidenkäyttäjällä,
on empiirisen antibioottihoidon katettava
aina Staphylococcus aureus. Hoitoajat ovat
tavallisesti pitkiä; 4-6 viikon mittaiset hoidot
suoneen annettavalla antibiootilla ovat tavallisia.
Endokardiitti voi pahimmissa tapauksissa
tuhota sydämen rakenteita niin, että tarvitaan
leikkaushoitoa tilanteen korjaamiseksi.
Tällöin joudutaan monesti korvaamaan omat
läppärakenteet keinoläpällä, joka valitettavasti
infektoituu hyvin herkästi, jos huumeidenkäyttö
jatkuu. Endokardiitin vaurioittama oma
sydänläppäkin infektoituu valitettavasti uudelleen
herkemmin kuin terve läppä.
Keuhkoinfektiot
Keuhkoinfektiot ovat huumeidenkäyttäjillä jopa
10 kertaa tavanomaista väestöä yleisempiä.
Runsas tupakointi ja muiden päihteiden inhalointi
voivat aiheuttaa hengitysteiden limakalvoille
fyysistä vauriota ja toisaalta heikentää limakalvon
puolustusmekanismeja. Tajunnantason
laskuun liittyvä hengitys- ja ruoansulatuskanavan
eritteiden aspiraatio voi johtaa keuhkokuumeen
kehittymiseen.
Kirjallisuudessa tyypillisiksi huumeidenkäyttäjien
keuhkokuumeen aiheuttajiksi on
kuvattu Streptococcus pneumoniae, Haemophilus
influenzae, Staphylococcus aureus, Klebsiella
pneumoniae ja E. coli, joten tavanomaisesta
avohoitoalkuisesta keuhkokuumeesta poikkeava
taudinaiheuttajien kirjo tulisi huomioida
antibioottivalinnassa. Yleisesti avohoitokeuhkokuumeeseen
käytetty amoksisilliini ei yleensä
tehoa kolmeen viimeksi mainittuun lajiin.
Keuhkoabsessit ovat mahdollisia aspiraatioon
tai keuhkokuumeeseen liittyen. Erityisesti
täytyy kuitenkin muistaa oikeanpuoleisen
endokardiitin mahdollisuus, jos keuhkoabsesseja
ja/tai läiskittäinen keuhkokuume todetaan.
Keuhkotuberkuloosin mahdollisuus tulee
muistaa myös huumeidenkäyttäjillä, koska
tutkimuksissa heidän tuberkuloosiriski on todettu
suurentuneeksi.
Huumeidenkäyttäjä potilaana
Huumeidenkäyttäjien bakteeri-infektiot aiheuttavat
paljon käyntejä terveydenhuollossa,
usein päivystysluontoisesti. Vaikeimpiin infektioihin,
kuten endokardiittiin tai selkänikamien
ja nikamavälilevyn infektioon, liittyy
usein pitkä osastohoidon tarve sairaalassa.
Antibiootteja joudutaan antamaan suonensisäisesti
usein viikkojen ajan. Tällöin esiintyy
tavallisesti sosiaalisia ongelmia ja konflikteja
potilaan sekä henkilökunnan välillä. Vakavien
infektioiden yhteydessä hoitomyöntyvyys
on hoidon alussa monesti hyvä, mutta voinnin
kohentuessa alkaa esiintyä enenevästi ongelmia
muuhun kuin varsinaiseen hoidettavaan
infektioon liittyen.
Huumeidenkäyttäjillä on usein huonot perifeeriset
laskimot, jolloin joudutaan käyttämään
keskuslaskimokanyyleja lääkkeiden annosteluun.
Näihin liittyy merkittävä infektioriski
myös sen vuoksi, että osa huumeidenkäyttäjäpotilaista
käyttää niitä pistosreittinä
huumausaineille. Baktereemisia infektioita
Potilas oli pistänyt vesijohtoveteen liuotettua huumausainetta kyynärtaipeeseensa. Yläraajaan kehittyi vaikea
selluliitti, joka vaati lopulta myös leikkaushoitoa.