T. cruzi ja T. brucei –lajien lisäksi ihmisiä
voivat satunnasesti infektoida myös muut, tavallisesti
eri eläimillä tavattavat trypanosomat
kuten T. evansi, T. lewisi ja T. vivax. Lisäksi
T. rangeli infektoi ihmisiä, mutta sitä ei pidetä
patogeenisena. Epätyypillisten lajien diagno-
soinnissa erityisesti PCR-menetelmän merkitys
korostuu. (14)
WHO tukee trypanosomiaasien kansallisia
ja kansainvälisiä kontrollointiohjelmia. Ohjelmien
ansiosta sekä raportoitujen unitautitapauksien
määrä että arvioitu todellinen kokonaismäärä
Kuva 1. Trypanosoma brucei Giemsa-värjätyssä sivelyvalmisteessa (CDC/ Dr. Mae Melvin, phil.cdc.gov)
Kuva 2. Trypanosoma cruzi Giemsa-värjätyssä sivelyvalmisteessa (CDC/ Dr. Mae Melvin, phil.cdc.gov)
12 Moodi 2/2018
ovat laskeneet 1990-luvun lopulta
yli 90 prosenttia. Vuonna 2015 raportoitiin
2804 uutta tautitapausta, mikä on ennätyksellisen
vähän. Myös Chagasin taudin kontrolliohjelmat
ovat tuottaneet tulosta ja tautitapausten
määrä on vähentynyt. Silti 6-7 miljoonaa
ihmistä kantaa edelleen T. cruzi –infektiota.
Taudin torjunnassa tärkeässä asemassa
ovat muun muassa hyvä hygienia ruuanlaitossa,
suojautuminen luteiden pistoilta ja vastasyntyneiden
testaaminen, jos lapsen äiti kantaa
tautia. (17, 18)
WHO tukee trypanosomiaasien
kansallisia ja kansainvälisiä
kontrollointiohjelmia.
KIRJALLISUUTTA
1. Barrett MP, Burchmore RJS, Sitch A, Lazzari JO, Frasch
AC, Cazzula JJ, Krishna S. The trypanosomiases. Lancet
362: 1469–1480, 2003.
2. Bern C. Chagas’ disease. N Engl J Med 373: 456–466,
2015.
3. CDC. Blood specimens. https://www.cdc.gov/dpdx/diagnosticprocedures/
blood/index.html Viitattu 19.1.2018.
4. Challier A. The ecology of tsetse (Glossina spp.) (Diptera,
Glossinidae): a review (1970-1981). Insect Sci Application
3: 97–143, 1982.
5. Galvão C, Justi SA. An overview on the ecology of Triatominae
(Hemiptera: Reduviidae). Acta Trop 151: 116–125,
2015.
6. HUSLAB. Ohjekirja. https://huslab.fi/ohjekirja/ Viitattu
9.1.2018.
7. Jokiranta S, Seppälä IJT. Alkueläininfektioiden immunologia.
Julkaisussa: Hedman K, Heikkinen T, Huovinen P,
Järvinen A, Meri S, Vaara M (toim.). Immunologia. Helsinki:
Kustannus Oy Duodecim, 2011.
8. Kennedy PGE. Diagnostic and neuropathogenesis issues
in human African trypanosomiasis. Int J Parasitol 36:
505–512, 2006.
9. Krishna S, Stich A. African trypanosomiasis: epidemiology,
pathogenesis, and prevention. Waltham, MA: Up-
ToDate Inc. http://www.uptodate.com Jul 24, 2017.
10. Krishna S, Stich A. African trypanosomiasis: clinical manifestations,
diagnosis, and treatment. Waltham, MA:
UpToDate Inc. http://www.uptodate.com Nov 27, 2017.
11. Mansfield JM, Paulnock DM. Regulation of innate and
acquired immunity in African trypanosomiasis. Parasite
Immunol 27: 361–371, 2005.
12. Pays E, Vanhollebeke B. Human innate immunity against
African trypanosomes. Curr Opin Immunol 21: 493–498,
2009.
13. Siikamäki H, Jokiranta S, Meri S. Siimaeläimet. Julkaisussa:
Hedman K, Heikkinen T, Huovinen P, Järvinen A, Meri
S (toim.). Mikrobiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim,
2010.
14. Truc P, Büscher P, Cuny G, Gonzatti MI, Jannin J, Joshi P,
Juyal P, Lun ZR, Mattioli R, Pays E, Simarro PP, Teixeira
MMG, Touratier L, Vincendeau P, Desquesnes M. Atypical
human infections by animal trypanosomes. PLoS Negl
Trop Dis 7(9): e2256, 2013.
15. Tyler KM, Engman DM. The life cycle of Trypanosoma
cruzi revisited. Int J Parasitol 31: 472–481, 2001.
16. Simpson AGB, Stevens JR, Lukeš J. The evolution and diversity
of kinetoplastid flagellates. Trends Parasitol 22
(4), 2006.
17. WHO. Chagas disease (American trypanosomiasis). http://
www.who.int/mediacentre/factsheets/fs340/en/
Viitattu 12.12.2017.
18. WHO. Trypanosomiasis, human African (sleeping sickness).
http://www.who.int/mediacentre/factsheets/
fs259/en/ Viitattu 12.12.2017.
/www.uptodate.com
/phil.cdc.gov
/
/phil.cdc.gov
/www.uptodate.com
/
/
