2/2018 Moodi 11
imusolmukeaspiraattinäytteestä tai selkäydinnesteestä
(-TrypNa). Lisäksi käytetään vasta
ainemääritystä (S-TrcrAb ja S-TrbrAb), joka
teetetään Baselissa sijaitsevassa Swiss Tropical
and Public Health Institutessa. Veri- ja
imusolmukeaspiraattinäytteille voidaan tehdä
Giemsa-värjäys, jolla saadaan näkyviin loisen
tuma ja solun toisella kyljellä oleva ns. aaltoileva
kalvo (Kuvat 1 ja 2). Näytelaseja pidetään värjäysliuoksessa
45-60 minuuttia, minkä jälkeen
ne huuhdotaan puskuriliuoksella. Positiivisella
kontrollinäytteellä voidaan varmistaa värjäyksen
onnistuminen. (2, 3, 6, 10, 13)
Paksupisaravalmistetta käytetään ensisijaisesti
loisten havaitsemiseksi, koska siitä on hajotettu
punasolut. Sivelyvalmisteesta voidaan
puolestaan määrittää tarkemmin loisen laji.
Kummastakin näytetyypistä tulisi suosituksen
mukaan laskea mikroskoopin 100x suurennoksella
300 näkökenttää. Sivelyvalmisteessa näkyvät
trypomastigootit ovat 15-35 μm pituisia
mutkalla olevia eliöitä. Lajit muistuttavat toisiaan,
mutta T. cruzi voidaan erottaa T. brucei
–lajista solun toisessa päässä olevan pistemäisen
kinetoplastin suuremman koon perusteella.
Alalajit T. b. rhodesiense ja T. b. gambiense eivät
ole morfologisesti erotettavissa toisistaan.
(3, 10, 13)
Loisten määrä veren sivelyvalmisteessa voi
olla vähäinen. Unitautipotilaan veressä on eniten
trypomastigootteja kuumepiikin aikana, joten
verinäyte kannattaa ottaa tällöin. Unitaudin
diagnosointi tulisi myös tapahtua mahdollisimman
varhaisessa vaiheessa, sillä trypomastigoottien
päästessä keskushermostoon taudin hoito
vaikeutuu ja toisen vaiheen kuolleisuus on korkea.
Ns. buffy coat –tekniikalla ja sentrifugoimalla
loisia voidaan rikastaa näytteeseen. Chagasin
taudissa loisia näkyy sivelyvalmisteessa
vain akuutissa vaiheessa. Kroonisessa vaiheessa
taudin diagnoosi perustuu vasta-aineiden osoitukseen.
Muun muassa Leishmania-infektio voi
aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen. Trypanosomeja
voidaan lisäksi testata ja määrittää
PCR-tekniikalla sekä muilla molekyläärisillä
menetelmillä. (2, 10, 13, 18)
Lopuksi
Trypanosomiaasit ovat yleensä hoidettavissa,
mutta niihin tehoavilla lääkkeillä on useita
haittavaikutuksia kuten pahoinvointia, laihtumista,
vatsakipuja ja huimausta. Erityisesti
unitaudin hoitoon käytettävät lääkkeet, kuten
melarsoproli, ovat hyvin myrkyllisiä ja arviolta
3-5 prosenttia toisen infektiovaiheen hoidettavista
potilaista kuolee lääkkeiden haittavaikutuksiin.
(2, 10)
Taulukko 1. Trypanosomiaasien vertailu (1, 2, 9, 10, 17, 18)
Chagasin tauti Unitauti
Aiheuttaja Trypanosoma cruzi Trypanosoma brucei
Esiintymisalue Etetä- ja Väli-Amerikka Saharan eteläpuoleinen
Afrikka
Vektori Petolude (Triatominae) Tsetsekärpänen (Glossina spp.)
Vektorin elinympäristö Asuintilat, puut ym. Savanni (G. morsitans),
rantametsät (G. palpalis)
Pääasiallinen tartuntatapa Luteen ulosteet (esim. piston
yhteydessä)
Kärpäsen sylki (piston
yhteydessä)
Harvinaisempia
tartuntatapoja
Kontaminoitunut ruoka,
verensiirrot, neulatapaturmat,
istukan läpi sikiöön, imetys.
Verensiirrot, neulatapaturmat,
istukan läpi sikiöön,
sukupuoliteitse.
Tautitapauksia 6-7 miljoonaa < 20 000
Oireita Akuutti vaihe: lievä kuume ja
huonovointisuus, silmäluomen
turvotus.
Krooninen vaihe: suurimmalla
osalla oireeton, osalla sydämen
vajaatoimintaa tai suolistooireita.
Ensimmäinen vaihe:
päänsärky, kuume,
huonovointisuus, nivelsärky.
Toinen vaihe: päänsärky,
uneliaisuus, persoonallisuuden
muutokset, psykoosi.
Pääasialliset lääkkeet Nifurtimoksi, bentsnidatsoli Melarsoproli, suramiini,
pentamidiini
KUVA: SHUTTERSTOCK
Jatkuu seuraavalla sivulla