PÄÄTOIMITTAJALTA
Kun aloitin kirjoittamaan tätä lokakuussa ilmestyvän
Terhi
Terhi Vesiluoma
lehden pääkirjoitusta, katsoin ulos kotonani sijaitsevan
työhuoneen ikkunasta. Aurinko paistoi puolipilviseltä
taivaalta. Vähän aikaisemmin oli samalta taivaalta
ripsahdellut kuuroluonteinen sade luonnon iloksi. Ilmassa oli jo alkusyksyn tuntua,
jonka huomasin hiukan aiemmin päivällä, kun hain tyttäreni koulusta. Mielessäni
alkoi soimaan seuraavat laulun sanat: ”Syksy on ja kesä on pois, talvea ootellaan. Syksyisen tuulen, soivan nyt kuulen, kuu loistaa taivaallaan.”
Mietin mistä olen laulun oppinut. Se kun ei tuntunut tämän kesän tuoreelta listahitiltä. Googlettamalla selvisi, että kyse on alakoulun
musiikin oppikirjasta ”Tie musiikkiin” löytyvä englantilainen kansanlaulu, joka suomalaiselta nimeltään on yksinkertaisen pelkistetysti
Syksy. Laulun toinen säkeistö kuuluu näin: Syksy on, sen aika on nyt saapua vuorostaan.
Linnut on hiljaa, peltojen viljaa kuu katsoo taivaaltaan.
En tiedä mikä sinun lempivuodenaikasi on? Tai oletko edes miettinyt mikä se on?
Koen meidän olevan onnekkaita, kun saamme Suomessa nauttia neljästä erilaisesta
vuodenajasta. Edellä muistelemani laulu on kirjoitettu D-molliin. Mollivoittoiset laulut
kai useimmiten viittaavat melankoliaan, mutta uppoavat kansamme syviin riveihin kuin
kuuma veitsi voihin. Surullisen musiikin kuuntelusta pitävät tutkimuksen* mukaan
eritoten ihmiset, jotka liikuttuvat sitä kuullessaan. Tämä viittaa heidän olevan tavallista
empaattisempia ihmisiä. He pystyvät samastumaan surulliseen tunnetilaan ja saavat
musiikista enemmän nautintoa kuin epäempaattiset ihmiset. Yhtä kaikki, luulen, että
minua on alakouluvuosina koskettanut tuo laulu, koska olen oppinut sen ulkoa. Syksy ei
silti koskaan ole ollut minun lempivuodenaikani. Kesällä ystäväperheen kanssa mökkiiltaa
viettäessämme totesimme perheen isän kanssa, että olemme nauttineet niin paljon
kuluvasta kesästä lämpöisine päivineen ja iltoineen, että toivoisimme kesän jatkuvan
vuoden ympäri. Toiveemme taisi olla tuuleen huudettu ja siksipä päätimme yhdessä
ottaa vastaan tulevan syksyn ruskan väreineen, pimeine syysiltoineen ja kynttilöineen.
Tämän lehden sivuilta pääset lukemaan toukokuisista Työterveyshoitaja 2021
luentopäivistä, jotka striimattiin osallistujille ympäri Suomen. Seuraavan vuoden päivät
ovat jo suunnitteilla toukokuulle 2022. Hartain toiveemme on, että ne voitaisiin toteuttaa
kasvokkain kokoontumalla yhdessä Lahdessa. Mielellään vaikka ilman maskeja ja 2
metrin turvavälejä, kiitos jos saan toivoa. Syksyn toimintasuunnitelmaneuvotteluihin ja
työterveysyhteistyöhön löydät vinkkejä Työterveyslaitoksen tutkimuksiin perustuvista
artikkeleista ”Yhdessä syntyy laatua” ja ”Työyhteisötyön arviointityökalu”. Vaasan
ammattikorkeakoulun opiskelijoilta esittelemme muutaman opinnäytetyön, ja Tuomelta saamme vinkkejä, miten työterveyshoitajat
arjen työssä asiakkaita kohdatessaan voisivat olla suojelemassa myös heidän hedelmällisyyttään. Syysliittokokouksessa Helsingissä
marraskuussa äänestämme liitolle puheenjohtajan ja hallitukseen varsinaisia jäseniä. Varajäseniä ei tänä vuonna valita lainkaan, sillä
sääntömuutoksesta johtuen varajäseniä on jatkossa kuuden sijasta kaksi.
Me ollaan sankareita kaikki ja jokainen laulun arvoinen – mutta tässä lehdessä kiitoksen saavat muutamat oman työterveyshoitajaurani
sankarittaret – ilman heitä tuskin olisin tässä ammatissa ja tämän liiton luottamustehtävissä.
Voimauttavaa syksyn jatkoa jokaiselle kollegalle,
4 Työterveyshoitaja 3/21
Aurinkoinen
ja syksyinen
tervehdys
*Tuomas Eerola, Jonna K. Vuoskoski ja Hannu Kautiainen: Being Moved by Unfamiliar Sad Music Is Associated with High Empathy