voisi tehdä mielekkäämpiä valintoja.
Oli melko yleistä, että kohonneiden
kolesteroliarvojen taustalta paljastui
sukurasite, kun henkilön elintavat
kuulostivat ainakin pääosin terveellisiltä.
Monet olivat yrittäneet elintapamuutosta,
mutta toteutuksen epäonnistumiselle
löydettiin usein syy muun muassa
kiireestä tai stressistä. Yllättävää oli,
että osa työntekijöistä ei tiennyt mitä
eroa on verensokerilla ja kolesterolilla.
Epäselvyyttä oli myös verenpaineen ja
kolesteroliarvojen yhteydestä. (1.)
Merkittävin tulos ol i sosio-
ekonomisten luokkien väliset erot liittyen
elintapoihin, terveyskäyttäytymiseen,
kiinnostukseen sydän- ja veri-
suonisairauksiin sekä keskustelun ja
neuvonnan sujuvuuteen. Alempaan
sosioekonomiseen luokkaan kuuluvat ja
alemmin koulutetut henkilöt vähättelivät
herkästi elintapojen merkitystä
terveyteen. Myös motivaatio elintapojen
muuttamiseksi vaikutti puuttuvan.
Keskustelut jäivät lyhyiksi, vaikka
neuvonnalle olisi selkeästi ollut tarvetta.
Mittaustuloksista oltiin kiinnostuneita,
mutta ei niinkään seikoista, jotka
mahdollisesti olivat kohonneiden arvojen
taustalla. Ylempään sosioekonomiseen
luokkaan kuuluvat ja korkeammin
koulutetut henkilöt puolestaan olivat
aiheesta kiinnostuneempia, kaipasivat
näyttöön perustuvaa tietoa sekä
neuvontaa ja keskustelivat mielellään
työhyvinvointipäivän aiheista. He olivat
yleisesti tietoisempia riskitekijöistä ja
heidän elintapansa olivat lähtökohtaisesti
terveellisempiä kuin alempaan sosio-
ekonomiseen luokkaan kuuluvilla. (1.)
Johtopäätöksenä on, että elin-
tapamuutoksen onnistuminen vaatii
paljon motivaatiota ja sitoutumista.
Ehkä riittävän motivaation syntyminen
vaatii joskus sairauden puhkeamisen tai
diagnoosin saamisen. Elintapaneuvonta
ei vaikuttanut kovin tehokkaalta
menetelmältä sellaisten työntekijöiden
kohdalla, joilta motivaatio puuttui
tai jotka eivät nähneet tai halunneet
nähdä elintavoissaan puutteita.
Elintapaneuvontaa tulee muuttaa ja
kehittää siten, että asiaa ei koettaisi
tuputtamisena tai yksilön elintapojen
arvosteluna. Erityisesti riskiryhmään
kuuluvien työntekijöiden tulee
kiinnittää huomiota terveellisiin
elintapoihin ja valintoihin. Herää
kysymys, miksi sosioekonomisella
luokalla on niin suuri vaikutus
henkilön terveyskäyttäytymiseen ja
olisiko terveyskäyttäytymiseen tai
riskitekijöihin mahdollista puuttua jo
varhaisessa vaiheessa ennen kuin ne
vaikuttavat pysyvästi yksilön terveyteen.
Yleisimmin terveystarkastuksia
tehdään työterveyshuollossa. Edelleen
on syytä kiinnittää huomioita
työtekijän elintapoihin ja kehottaa
elintapamuutoksiin. (2.)
Kirjoittajat:
Vaasan ammattikorkeakoulun
terveydenhoitajaopiskelija Jenna Kallio
ja hoitotyön lehtori Anne Puska
Lähteet:
1. Kallio, J. 2019. Työikäisen sydän- ja verisuonisairauksien
ennaltaehkäisy – Terveystori.
Opinnäytetyö. Sosiaali- ja terveysala. Vaasan
ammattikorkeakoulu.
2. Koponen, P., Borodulin, K., Lundqvist, A.,
Sääksjärvi, K. & Koskinen, S. 2018. Terveys,
toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – Fin-
Terveys 2017 -tutkimus.
3. Mäkijärvi, M. 2014. Sydänsairauksien hoitomahdollisuudet.
Duodecim.
4. Syvänne, M. 2015. Valtimosairaudet ja
niiden riskitekijät.
5. THL 2014. Sydän- ja verisuonitautien
yleisyys.
6. THL 2015. Sydän- ja verisuonitaudit.
maksuton työkalu elintapaohjaukseen
Työterveyshoitaja 3/21 21
VERKKOPUNTARI
Tutustu ja ilmoittaudu perehdytykseen:
www.verkkopuntari.fi
Lisätietoa:
Satakunnan sydänpiiri
verkkopuntari@sydan.fi, p. 050 342 8945
Liity mukaan!
Jenna Kallio
/www.verkkopuntari.fi
link
