Pro terveys 31
toimintaympäristöstä lähtöisin olevat
tekijät. Yksilön ominaisuuksista kehittymisessä
korostuvat erilaiset hyveet,
kuten rehellisyys, empatia (9) ja moraalinen
rohkeus. Moraalinen rohkeus
tarkoittaa rohkeutta toimia tavalla, jonka
yksilö tietää oikeaksi eettisten arvojen
ja periaatteiden mukaisesti, vaikka siitä
mahdollisesti koituisi hänelle itselleen
epäsuotuisia seurauksia (6,10). Toimintaympäristössä
vaikuttaa erityisesti ympäröivä
kulttuuri arvoineen. Se ilmenee
esimerkiksi työpaikan eettisessä ilmapiirissä
ja on yhteydessä eettisen kompetenssin
kehittymiseen (1,9).
Niin teoria kuin
käytäntö opettavat
Koulutuksen on tunnistettu edistävän
hoitotyöntekijöiden eettisen kompetenssin
kehittymistä. Erityisen tärkeää on
teoreettinen ja käytännöllisiä osia sisältävä
täydennyskoulutus. Teoriasisältöinä
voisivat olla tieto oman työn ja organisaation
toiminnan eettisistä periaatteista,
ohjeistuksista (4) sekä eettisten pulmatilanteiden
ratkaisuvaihtoehdoista, jotka
voisivat sisältää kuvauksia eettisten tilanteiden
ratkaisuista (2,3).
Eettisen kompetenssin kehittymisen
kannalta koulutukseen olisi perusteltua
sisällyttää myös käytännöllisiä, harjoitteluluonteisia
osia. Näiden tavoitteena olisi
(2,3,9) harjoitella päätöksentekoa eettisissä
ongelmatilanteissa, arvioida ratkaisuja
sekä saada palautetta. Opetusmenetelmien
olisi hyvä olla käytännönläheisiä,
ja opetuksen keskittyä erityisesti konkreettisiin,
olennaisiin tilanteisiin sekä
autenttisiin esimerkkeihin. Keskeistä
olisi hyödyntää ammattilaisten olemassa
olevia tietoja ja taitoja sekä heidän aktiivisia
oppimistapojaan, kuten simulaatiota,
ryhmäkeskusteluja ja oman toiminnan
aktiivista analyysia (9).
Esimiehen tuki
välttämätöntä
Eettisen kompetenssin kehittyminen
edellyttää koulutuksen lisäksi esimiehen
ja organisaation tukea (2,3,4). Tuki voi
olla monimuotoista, mutta erityisen tärkeää
näyttäisi olevan mahdollisuus keskusteluun
eettisistä kysymyksistä. Keskustelut
voivat syntyä itsestään, mutta
tarvitaan myös järjestettyjä, eettisiin
kysymyksiin kohdentuvia keskustelutilanteita.
Keskusteluissa tärkeää on monipuolinen
tavoitteiden asettaminen ja
osallistuminen, eli niihin olisi perusteltua
kutsua esimiesten, kollegoiden ja muiden
ammattiryhmien edustajien lisäksi myös
etiikan asiantuntijoita. Tämänkaltaiset
keskustelut antavat mahdollisuuden kehittää
hoitotyöntekijöiden tietoja ja rohkeutta
toimia eettisesti (2).
Hoitotyön johtaja voi tukea hoitotyöntekijöiden
eettistä kompetenssia
myös edistämällä hyvän eettisen ilmapiirin
muodostumista ja ylläpitoa yksikössään
(3,8). Ilmapiiriin kuuluu esimerkiksi
eettisten linjausten ja ohjeiden täsmällisyys,
niiden saatavuuden varmistaminen
sekä avoimuus päätöksenteossa.
Hoitotyön johtajan tuen antamista
on todettu edistävän hänen omakohtaiset
kokemuksensa eettisesti haastavista
tilanteista (3,8). Kokemus tukee johtajaa
ratkaisuvaihtoehtojen löytämisessä
sekä hyvänä roolimallina olemisessa (4).
Hoitotyön johtajalla itsellään tulisikin
olla mahdollisuus mentorin tukeen sekä
oman eettisen kompetenssinsa arviointiin
ja kehittämiseen (8).
Eettinen kompetenssi
hoidon tärkeä laatutekijä
Terveydenhuollon ammattilaisten eettinen
kompetenssi on kiistatta tärkeä
terveydenhuollon ja hoitotyön laatutekijä.
Tulevaisuudessa tuleekin kiinnittää
erityistä huomiota siihen, että kyseistä
kompetenssia arvioidaan systemaattisesti,
esimerkiksi kehityskeskustelujen
osana, ja että sitä tukevia rakenteita
sekä luodaan että ylläpidetään terveydenhuollossa.
Tässä hoitotyön johtajien
osuus on merkittävä. Hoitotyön johtajien
tulisi myös saada tukea vaativien eettisten
tilanteiden ratkaisuun ja oman eettisen
kompetenssinsa ylläpitoon.
LÄHTEET
1. Kulju K, Stolt M, Suhonen R, Leino-Kilpi H. 2016. Ethical competence: A
concept analysis. Nursing Ethics 23(4), 401–412.
2. Kim S, Seo M, Kim DR. 2018. Unmet needs for clinical ethics support services
in nurse: Based on focus group interviews. Nursing Ethics 25(4), 505–519.
3. Poikkeus T. 2019. Support for nurses’ ethical competence – organizational and
individual support by nurse leaders. Annales Universitatis Turkuensis D1408.
Turun yliopisto.
4. Aitamaa E, Leino-Kilpi H, Puukka P, Suhonen R. 2010. Ethical problems in
nursing management: The role of codes of ethics. Nursing Ethics 17(4),
469–482.
5. Pajakoski E 2019. Ethical competence in nursing practice. Kandidaatintutkielma.
Hoitotieteen laitos. Turun yliopisto.
6. Asahara K., Ono W., Kobayashi M., Omori J. & Todome H 2013. Development
and Psychometric Evaluation of the Moral Competence Scale for Home Care
Nurses in Japan. Journal of Nursing Measurement 21(1), 43-54.
7. Ranjbar H., Joolaee S., Vedadhir A., Abbasszadeh A. & Bernstein C 2018. An
Evolutionary Route for the Moral Development of Nursing Students: A Constructivist
Grounded Theory. The Journal of Nursing Research. 26(3), 158–167.
8. Barkhordari-Sharifabad M., Ashktorab T. & Atashzadeh-Shoorideh F 2018.
Ethical competency of nurse leaders: A qualitative study. Nursing Ethics 25(1),
20–36.
9. Trobec I. & Starcic AI. 2015. Developing nursing ethical competences online
versus in the traditional classroom. Nursing Ethics 22(3), 352–366.
10. Numminen O, Repo H, Leino-Kilpi H. 2017. Moral courage in nursing: A concept
analysis. Nursing Ethics. 24(8) 878–891.
ELINA PAJAKOSKI
sh, TtK, TtM-opiskelija,
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
SUNNA RANNIKKO
th, sh, TtM, tohtorikoulutettava,
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos
OLIVIA NUMMINEN
esh, TtT, tutkija, Turun yliopisto,
Hoitotieteen laitos
HELENA LEINO-KILPI
THT, FAAN, professori, Turun yliopisto,
Hoitotieteen laitos; sivutoiminen
ylihoitaja, TYKS