KOTIHOIDOSSA JAKSAMINEN
Kotihoito vaatii palautumista
V
24 Pro terveys
Kotihoidon työ on ruumiillisesti ja henkisesti rasittavaa, tämän vuoksi työhyvinvoinnin näkökulmasta
pitäisi huomioida riittävä palautuminen. Eikä helpotusta ole tulossa;
äestön ikääntyessä kotihoidossa
tarvittavien
resurssien määrä suurenee
vanhuspalveluiden
asiakasmäärän kasvaessa
(1). Kotihoidossa työ koetaan muita vanhuspalveluita
kuormittavammaksi, koska
asiakkaat ovat entistä huonokuntoisempia
ja monenlaisen avun tarpeessa (1,2).
Samalla kotihoidon työntekijöiden työhyvinvoinnissa
on nähtävissä heikentymistä.
Kotihoidon työntekijät kokevat muita
vanhuspalvelun työntekijöitä enemmän
kiirettä johtuen suuresta työmäärästä ja
niukoista henkilöstöresursseista, uniongelmia
sekä painetta omasta jaksamisestaan
työskennellä eläkeikään saakka.
(2) Lisäksi vuorotyö ja epäsäännölliset
työajat voivat vaikuttaa työstä suoriutumiseen
ja hyvinvointiin (3) sekä työn ja
yksityiselämän yhteensovittamiseen.
kotihoidon työn kuormittavuus kasvaa.
INFO ❯ Itä-Suomen yliopiston ja
Kuopion kaupungin yhteistyönä
toteuttamassa hankkeessa tutkitaan
työhyvinvointia ja työssä kuormittumista
sekä palautumista normaalin työvuoron
(8 h) sekä pidennetyn (9-10 h) yhteydessä.
Artikkelin tarkoituksena on kuvata
kehittämishankkeen alkuvaiheen tuloksia
kotihoidon työntekijöiden
kokemasta työn kuormittavuudesta,
palautumisesta
ja stressistä.
Työntekijöiden
kokemuksia Kuopiosta
Kyselyyn osallistui Kuopion kaupungin
kotihoidossa pääsääntöisesti aamu- ja
iltavuorossa työskenteleviä lähihoitajia,
perushoitajia, kodinhoitajia, kotiavustajia,
sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia
(n=193). Kotihoidon työntekijät kokivat
työnsä kuormittavaksi ja työntekijät olivat
stressaantuneita.
Työn kuormittavuuteen vastanneista
työntekijöistä 80 prosenttia tunsi työnsä
henkisesti rasittavaksi aamuvuorossa.
Noin kolme neljäsosaa tunsi työnsä
ruumiillisesti rasittavaksi aamuvuoron ja
henkisesti rasittavaksi iltavuoron aikana.
Ruumiillisesti rasittavaksi iltavuorossa
työnsä koki kaksi kolmasosaa työntekijöistä.
(Kuvio 1).
Neljäsosa työntekijöistä tunsi erittäin
paljon tai melko paljon stressiä. Tämä
tuli esiin jännittyneisyytenä, levottomuutena
sekä univaikeuksina. Jonkin verran
stressiä koki yli kolmasosa työntekijöistä.
Suurimpia stressiä aiheuttavia tekijöitä
olivat kiire, työn vastuullisuus ja toimintaohjeiden
puutteellisuus.
Kun kysyttiin työstä palautumista,
kolmasosa työntekijöistä koki palautuvansa
hyvin työvuorojen välissä kolme
kertaa viikossa tai useammin. Sen sijaan
kolmanneksella oli selviä vaikeuksia palautua:
he kokivat palautuvansa hyvin
työvuorojen välissä harvemmin kuin
kerran viikossa. Kolmasosa työntekijöistä
tunsi töiden jälkeen kotiin tullessaan
väsymystä, tehottomuutta ja saamattomuutta
kolme kertaa viikossa tai useammin.
Yli neljännes koki yhtä usein, ettei
aika työvuorojen välissä riitä kunnolliseen
palautumiseen.
Työntekijät toivat myös esille, että
heillä oli vähän mahdollisuuksia vaikuttaa
työajan säätelyyn. Runsaat 60 prosenttia
työntekijöistä ilmaisi, että he eivät
voi itse säädellä työpäivän pituutta.
Tauoista kysyttäessä reilu neljännes (28
%) vastanneista koki, ettei ehtinyt pitämään
taukoja ja lepohetkiä aamuvuoron
aikana. Iltavuorossa vastaava osuus oli
jopa suurempi (35 %). Iltavuorossa vastaava
osuus oli jopa hieman suurempi.