HOITOTYÖN OPETUS
Kompetenssia
opetukseen
Hoitotyön kliinisen opettajan kompetenssiviitekehys jäsentää osaamista,
jota edellytetään yliopistosairaalan opettajalta.
T
12 Pro terveys
erveystieteiden opettajat
ovat perinteisesti työllistyneet
koulutusorganisaatioihin.
Nykyään terveystieteiden
opettajakoulutuksen
saaneiden osaamisella on kysyntää myös
sairaalaorganisaatioissa. Sairaalaorganisaatiossa
opetukseen liittyvät tehtävät
ovat kuitenkin moninaisia, ja hoitotyön
kliinisen opettajan tehtäväkuva poikkeaa
koulutusorganisaatiossa toimivan opettajan
tehtävänkuvasta.
Opiskelijaohjaukseen
parempaa laatua
Laadukkaalla opiskelijaohjauksella varmistetaan
opiskelijoiden ammatillinen
kehittyminen sekä opittujen tietojen ja
taitojen soveltaminen käytäntöön. Opiskelijaohjauksen
toteuttaminen edellyttää
ohjausosaamista, resursseja sekä toimivia
rakenteita. (1) Panostaakseen opiskelijaohjauksen
laadun jatkuvaan parantamiseen
yliopistosairaalat ovat perustaneet
hoitotyön kliinisten opettajien toimia,
joihin on palkattu terveystieteiden opettajakoulutuksen
saaneita henkilöitä (2).
Hoitotyön kliinisten opettajien tehtävänä
on varmistaa, että yliopistosairaalan opiskelijaohjaus
vastaa terveysalan koulutuksen
tarpeisiin, ja että koulutus tuottaa
työelämän kannalta keskeisiä valmiuksia.
Lisäksi hoitotyön kliinisten opettajien
tehtävänä on vahvistaa opiskelijaohjaajien
pedagogista osaamista ja tukea opiskelijoita
harjoitteluprosessin eri vaiheissa.
Terveysalan koulutuksen, erityisesti ohjatun
harjoittelun, kehittäminen edellyttää
koulutus- ja sairaalaorganisaatioiden jatkuvaa
vuoropuhelua, ja myös tässä hoitotyön
kliinisten opettajien rooli on merkittävä.
(2,3)
Laajentuva tehtäväkenttä
haastaa osaamista
Opettajien roolit muuttuvat. Myös monet
muutokset haastavat niin koulutus- kuin
sairaalaorganisaatioissa toimivien terveystieteiden
opettajien osaamista (4). Esimerkiksi
yliopistosairaaloissa hoitotyön
kliinisten opettajien pedagogista osaamista
tarvitaan yhä enemmän myös hoitotyöntekijöiden
täydennyskoulutuksen
suunnittelu-, toteutus- ja arviointitehtävissä.
Hoitotyön opettajan ydinosaamisalueet
on määritelty kansainvälisesti WHO:n
toimesta (5). Kansallisella tasolla terveystieteiden
opettajan osaamisen määritelmä
on kuitenkin pitkään puuttunut, ja opettajien
osaamista on tutkittu vähän. Vuosina
2017-2019 toteutetussa opetus- ja
kulttuuriministeriön rahoittamassa kansallisessa
TerOpe-hankkeessa määriteltiin
muun muassa koulutusorganisaatioissa
toimivan sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan
opettajan osaamisvaatimukset ja kehitettiin
malli opettajien täydennyskoulutukseen.
(4)
Sairaalaorganisaatioissa toimivien
terveystieteiden opettajien osaamisvaatimuksia
ei ole aikaisemmin määritelty.
Hoitotyön kliinisten opettajien tehtäväkuvia
oli aiemmin määritelty lähinnä
organisatorisista lähtökohdista, mutta
tehtävissä tarvittavaa osaamista ei ollut
kuvattu selkeästi. Tämän kehittämisprojektin
tarkoituksena oli tuottaa hoitotyön
Opettajat Obs!
• Suomen yliopistosairaaloissa toimii
terveystieteiden opettajakoulutuksen
saaneita henkilöitä esimerkiksi hoitotyön
kliinisen opettajan tehtävissä.
• Ensimmäinen hoitotyön kliinisen
opettajan toimi perustettiin HUSiin
vuonna 2007.
• Tällä hetkellä HUSissa työskentelee
10 hoitotyön kliinistä opettajaa.
• Hoitotyön kliiniset opettajat ovat
verkostoituneet valtakunnallisesti
kehittääkseen opiskelijaohjauksen laatua
(ValOpe-verkosto).
kliinisen opettajan kompetenssiviitekehys
jäsentämään opettajalta yliopistosairaalassa
edellytettävää osaamista. Projektin
tavoitteena oli tuottaa tietoa opettajan
osaamisen merkityksestä vaativassa erikoissairaanhoidossa,
erinomaisen hoitotyön
ja sen opetuksen tukemisessa.
Kompetenssiviitekehys
nojaa tutkimukseen
Kompetenssiviitekehyksen kehittäminen
käynnistettiin keväällä 2018 HUSissa.
Ensimmäisessä vaiheessa hyödynnettiin
hoitotyön kliinisille opettajille (n=10)
kohdennettua kyselyä, jossa heitä pyydettiin
kuvaamaan työssään tarvittavaa
osaamista. Aineisto analysoitiin induktiivisesti.
Analyysissä muodostettiin viitekehyksen
osaamisalueet ja yksittäiset
osaamiskuvaukset. Toisessa vaiheessa
viitekehystä tarkasteltiin suhteessa kansainvälisiin
osaamiskuvauksiin (5–7),
mikä osoitti, että viitekehys oli yhtenevä