3/2017 Moodi 7
AJANKOHTAISTA
Modernia patologiaa
ja uusia diagnostisia menetelmiä
TEKSTI JA KUVAT: NIINA KIVI Patologian viimeisimpiä tutkimustuloksia,
innovaatioita ja uusimpia
kliinisiä käytäntöjä käsiteltiin Amsterdamissa
2.-6.9. järjestetyssä Euroopan
patologian kongressissa teemalla
”Pathology for Patient Care”. Kongressi
kattoi kaikki patologian erikoisalat - IT:tä ja
moderneja teknologioita unohtamatta.
Digitaalinen patologia erityisesti lisää suosiotaan
laboratorioissa ympäri Eurooppaa, ja
entisestä lasien mikroskopoinnista innokkaasti
siirrytäänkin virtuaalimikroskopiaan ja digikuviin.
Histologiassa digitaalisuus onkin jo
monissa maissa arkipäivää, mutta myös virtuaali
sytologia on yleistymässä. How much reality
will invade virtuality, or how much virtuality
will enter reality still remains to the future.,
pohti Klaus Kayser (Charité, Germany) sytologian
luennollaan.
Entäpä syöpärokote?
Jolanda M. de Vries (Radboudin yliopisto,
Alankomaat) esitteli kiehtovassa pääluennossa
tutkimustuloksia dendriittisolupohjaisista
syöpärokotteista. Hänen tutkimusryhmänsä
on tutkinut menetelmää, jossa imusolmukkeisiin
injektoidaan dendriittisoluja hillitsemään
syöpäkasvaimen kasvua. 15 vuoden
aikana dendriittisolurokotteita on tutkittu
paljon ja monia solukasvatusmenetelmiä
kehitetty, mutta kliinisesti menetelmä
on ollut merkittävä ainoastaan hyvin rajatulle
potilasjoukolle. Viimeisimmät kliiniset kokeet
peptideitä kantavilla dendriittisoluilla
ovat tosin osoittaneet erittäin positiivisia tuloksia,
eikä vakavia sivuvaikutuksia ole havaittu.
Alustavat tulokset osoittavatkin, että jo
pienet määrät peptidejä kantavia dendriitti-
soluja aktivoivat immuunipuolustuksen syöpäpotilailla.
Faasi I/II:n tutkimukset ovat
osoittaneet merkittävää eloonjäämisen lisääntymistä
IV-luokan melanoomapotilailla.
Tulevaisuudessa nämä peptidi-dendriitti-
solurokotteet ovatkin vakavasti otettava vaihtoehto
melanooman hoidossa, mutta tämä
vaatii vielä laajempia lisätutkimuksia.
Modernia patologiaa
ja uusia menetelmiä
Moderni patologia on nykypäivänä muutakin
kuin lasileikkeiden mikroskopointia.
Se on yhdistelmä mm. immunohistokemiaa,
DNA-analyysejä, sekvensointia, fluoresenssi
in situ -hybridisaatiota ja kuvantamis-massaspektrometriaa.
Miksi tarvitaan koko ajan
uusia työkaluja diagnostiikkaan? Patologiassa
diagnostiikka on tällä hetkellä hyvin lukijapainotteista,
jolloin tulosten lukijoiden - eli
ihmissilmäparien - välistä vaihtelua on paljon.
Usein tarkka diagnoosi ei edes ole mahdollista,
eikä myöskään ennusteet lääkevasteesta
tai hoidon lopputuloksesta.
Molekyylitutkimusmenetelmät, digitaalisuus
sekä uuden sukupolven sekvensointimenetelmät
ovat yleistymässä myös patologiassa.
Kongressin yhteydessä järjestettiinkin
erilliset mini-symposiumit niin molekyylidiagnostiikalle
kuin virtuaalipatologialle,
jotka kumpikin keräsivät salit täyteen kiinnostuneita.
Hematologian sessiossa
Andreas Rosenwald
(Würzburgin
yliopisto, Saksa) esitteli
uuden sukupolven
sekvensointimenetelmän
(NGS) käyttökohteita
lymfoomien
rutiinidiagnostiikassa.
Valitettavasti
menetelmä on vielä
tällä hetkellä käytössä
ainoastaan hyvin erikoistuneissa
yliopistosairaalalaboratorioissa,
mutta yleistyminen
on varmasti käsillä
lähivuosien aikana.
Lymfoomien diagnostiikassa
mutaatioiden
havaitseminen vaikuttaa
merkittävästi
diagnostiikkaan, ennusteeseen sekä potilaan
hoitoon. Rosenwald esitelmässään ennustikin
NGS:n mitä luultavimmin nousevan
tulevaisuudessa jopa standardimenetelmän
asemaan lymfoomadiagnostiikassa.
René Bernards (The Netherlands Cancer
Institute, Alankomaat) näytti viimeisimpiä tutkimustuloksia
seuraavan sukupolven molekyylidiagnostisista
menetelmistä, jotka yhdistävät
DNA- ja RNA-analyysit syövän hoitoon.
Esimerkiksi ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä
ennen yleinen morfologiapainotteinen
jaottelu on vaihtunut genomikeskeiseen jakoon,
ja kliinisesti syöpiä jaotellaan nykyään
enemmän genotyyppien mukaan ja geenimutaatioiden
perusteella valitaan kasvaimiin
parhaiten soveltuvat lääkkeet. Monet syövät
voidaankin jaotella alatyyppeihin geeniekspressioprofiilin
mukaan, mutta haasteena on
ollut, että näitä alatyyppejä ei pystytä tunnistamaan
ainoastaan DNA-analyysein. Samoin
mutaatiot eivät yksin ennusta aina lopputulosta,
esimerkiksi rintasyvässä – kontekstilla on
merkitystä. Luennollaan Bernards esitteli esimerkkejä,
joissa kahdessa kasvaimessa on ollut
tismalleen sama mutaatio, mutta samanlainen
hoito ei olekaan tehonnut. Toisaalta taas
kasvain, josta ei ole löytynyt mutaatiota, onkin
reagoinut samoin hoitoon, jota on käytetty
mutaation omaavaan kasvaimeen. Yksilöllisessä
lääketieteessä on hänen mukaansa otettava
myös muita analyysejä huomioon kuin ainoastaan
geenimutaatiot. Yksilöllinen lääketiede
onkin parhaimmillaan yhdistelmä DNA-
ja RNA-ekspressioanalyysejä.
Proteomiikka on myös tieteenalana ottamassa
enemmän jalansijaa myös patologisessa
diagnostiikassa. Uusimpana menetelmänä
patologiseen diagnostiikkaan esiteltiin
kuvantamis-massaspektrometriaa. Kristina
Schwamborn (Münchenin teknillinen yliopisto,
Saksa) luennoi MALDI-kuvantamista patologian
diagnostiikkaan. MALDI-kuvantamisen
etuna olisi datan saaminen suoraan kudoksesta
ilman homogenointia tai mikrodissektiota,
jolloin tulokset korreloisivat erinomaisesti histologian
kanssa. Tätä menetelmää pystytään
hyödyntämään monille eri komponenteille
(esimerkiksi proteiinit, lipidit tai ksenobiootit).
Alustavat tutkimukset näyttävät lupaavilta,
mutta lisäselvityksiä toki tarvitaan ennen kuin
menetelmä tulee osaksi rutiinidiagnostiikkaa.
Mitä seuraavaksi? Erilaiset teknologiat auttavat
tuottamaan potilaista enemmän dataa
kuin koskaan aiemmin. Näiden lukuisten uusien
menetelmien avulla pääsemme toivottavasti
lähemmäksi entistä herkempää ja tarkempaa
yksilöllistä diagnostiikkaa ja hoitoa
– potilaan parhaaksi.