3/2017 Moodi 35
Histologia Astrocytoma Oligoastrocytoma Oligodendroglioma Glioblastoma
IDH-wildtype IDH-mutant IDH-mutant IDH-wildtype
Poissulje muut enteet
ATRX*
TP53*
Astrocytoma,
IDH-wildtype
Anaplasc
astrocytoma,
IDH-wildtype
WHO
gradus II
WHO
gradus III
WHO
gradus IV
Ei 1p19q
deleeota
1p19q deleeo
ATRX*
TP53*
Astrocytoma,
IDH-mutant
Anaplasc
astrocytoma,
IDH-mutant
Oligodendroglioma,
IDH-mutant and
1p19q codeleted
Anaplasc
oligodendroglioma,
IDH-mutant and
1p19q codeleted
Glioblastoma,
IDH-wildtype
ATRX*
TP53*
Glioblastoma, IDHmutant
Ennuste Huono Keskitasoa Hyvä Keskitasoa Huono
Kuva 1. Yksinkertaistettu algoritmi diff uusien glioomien vuoden 2016 mukaiseen WHO luokitteluun. Ylimpänä on vuoden 2007 mukaiset histologiset diagnoosit.
Alimpana nähdään punaisten ruutujen ympäröimät uudet integroidut diagnoosit. * tyypillisiä mutaatioita, eivät kuitenkaan edellytys diagnoosille.
HE IDH1 p53 ATRX
Kuva 2. Esimerkki integroidusta diagnoosista Anaplastic astrocytoma, IDH-mutant. HE-värjäyksessä nähdään solukas gliooma, josta löytyy helposti mitooseja.
IDH1-mutaation tunnistava värjäys on positiivinen. p53-värjäys on valtaosissa tumista positiivinen viitaten TP53-geenin mutaatioon. ATRX-mutaatioon viittaava
tumavärjäytymisen menetys on todettavissa (endoteelisolujen tumat toimivat sisäisenä positiivisena kontrollina).
tena p53-värjäyksessä. ATRX-mutaatio voidaan
epäsuorasti osoittaa tumien värjäytymisen
katoamisena (4). ATRX-värjäys on erityisen
hyödyllinen ensi-linjan tutkimuksena, sillä
ATRX-mutaatio ja 1p19q-deleetio ovat käytännössä
toisensa poissulkevia muutoksia. Ilman
ATRX-mutaatioon sopivaa värjäytymistä
on etsittävä 1p19-kodeleetiota, esimerkiksi
FISH- tai VGH-tutkimuksella. Kuvassa 2 esitetään
Anaplastic astrocytoma, IDH-mutant-diagnoosille
tyypilliset löydökset.
Jos diffuusisti infiltroiva glioomasta ei
löydy IDH1/2 geenien mutaatiota, asetetaan
diagnoosi DIffuse astrocytoma, IDHwildtype
(gradus II) tai Anaplastic astrocytoma,
IDH-wildtype (gradus III). IDH1/2-mutaation
omaavat astrosytoomat ovat selvästi
parempiennusteista kuin harvinaisemmat
IDH-villityyppiset glioomat, joilla mutaatioprofiili
ja käyttäytyminen ovat usein primaaria
glioblastoomaa vastaava (4).
Diagnostiikka helpottaa IDH1-mutaation
valtamutaation yleisyys. Noin 90 % mutaatioista
on yhden aminohapon vaihdos
(R132H). Tämä mutaatio on todettavissa immunohistokemiallisesti,
käyttäen mutaatiospesifistä
vasta-ainetta (5). Jos IDH1-mutaatiovärjäys
jää negatiiviseksi, etsitään harvinaisempia
IDH1/2-mutaatioita geneettisin
menetelmin. Vasta geneettisten tutkimusten
jälkeen voidaan varmasti käyttää käsitettä
IDH-wildtype. Huomattavaa on, että IDH-mutaation
omaavien astrosytoomien ennuste
on samankaltainen graduksen II ja III välillä,
kun taas IDH-wildtype astrosytoomien ennuste
on glioblastooman kaltainen, eli huono
graduksesta riippumatta. IDH-wildtype astrosytoomista
löytyykin monesti samoja mutaatioita
kuin IDH-wildtype glioblastoomasta.
Jatkuu seuraavalla sivulla