TAULUKKO 3: KOHDUNKAULAN BETHESDAN JÄRJESTELMÄLUOKITUS
Näytetyyppi Sivelyvalmiste, neste-Papa
Näytteen edustavuus Riittävä
28 Moodi 3/2017
Riittävä, lieriösolut puuttuvat
Tulkinta epävarma (syy)
Ei tulkittavissa (syy)
Yleinen luokitus Ei epiteelisoluatypiaa
Epiteelisoluatypia
Muu muutos, ks. lausunto
Levyepiteeliatypia ASC-US
ASC-H (HSIL-muutosta ei voida sulkea pois)
LSIL (lievä epiteelivaurio)
HSIL (vahva epiteelivaurio)
Levyepiteelikarsinooma
Lieriöepiteeli AGC-NOS endoserviksin soluissa, merkitys epäselvä
AGC-FN endoserviksin soluissa, epäily neoplasiasta
Endometriumin soluissa, merkitys epäselvä
Endometriumin soluissa, epäily neoplasiasta
Alkuperä ei määritettävissä, merkitys epäselvä
Alkuperä ei määritettävissä, epäily neoplasiasta
Adenocarcinoma in situ
Adenokarsinooma
Hormonivaikutus Kypsyysindeksi
Vastaa ikää ja esitietoja
Ei vastaa ikää ja esitietoja (syy)
Ei voida tulkita (syy)
Normaalista poikkeavat mikrobit Bakteerivaginoosi, clue-soluja
Sekafloora
Sieni
Actinomyces
Trichomonas vaginalis
Herpes
Reaktiiviset muutokset Tulehdus
Regeneraatio
Sädetysmuutos
Ehkäisykierukan aiheuttama muutos
Muut ei-neoplastiset muutokset Endometriaalisia soluja yli 50-vuotiaalla
Lieriösoluja kohdunpoiston jälkeen
Atrofia
Sytolyysi
Kategoria 3. Atyyppinen on sytologinen
näyte, jossa dysmorfologia on suurempaa
kuin negatiivisessa näytteessä, mutta ei myöskään
riitä maligniepäilyyn. Tähän ryhmään on
liitetty myös ne näytteet, joissa epäillään benigniä
tai matala-asteisen maligniteetin kasvainta,
mutta joissa diagnostiset kriteerit eivät
kuitenkaan aivan täyty.
Tähän ryhmään siis kuuluu kahdenlaisia
näytteitä, kun kaikki muut kategoriavaihtoehdot
on eliminoitu: 1. Soluatypiaa, joka ei riitä
maligniin, mutta ei voida tulkita benigniksikään,
ja 2. Epäily matala-asteisesta neoplasiasta,
jota ei kuitenkaan saada vahvistettua
niin, että voitaisiin laittaa kategoriaan 4. Tämän
ryhmän riski maligniteetista on n. 54%,
ja toistettavuus tutkimuksissa on vain kohtalainen.
Kategoria 4. on Neoplastinen (Benignit
kasvaimet ja matalan maligniteettiasteen
karsinoomat). Tähän kategoriaan kuuluvat
ne näytteet, jotka ovat riittävän runsassoluisia
definitiiviseen diagnoosiin. Usein definitiiviseen
diagnoosiin käytetään solumateriaalin
immunohistokemiallista määrittämistä.
Mukaan kuuluvat solitary fibrous -tuumori, levyepiteelipapillooma,
pulmonary-hamartooma,
granulaarisolutuumori, sklerosoiva pneumosytooma,
PECooma, meningeooma, inflammatorinen
myofibroblastituumori, Langerhansin
solujen histiosytoosi ja myoepiteliaaliset
neoplasiat.
Tämä kategoria on lisätty luokitukseen,
jotta sytologisestikin voitaisiin vastata kliinisiin
kysymyksenasetteluihin mahdollisimman
tarkasti. Huonokuntoisilla potilailla näitä tuumoreita
ei välttämättä leikata, joten sytologia
saattaa jäädä ainoaksi diagnostiseksi materiaaliksi.
Tähän kategoriaan kuuluvat myös matalan
maligniteettiasteen neuroendokriiniset
kasvaimet (aikaisemmin karsinoidit ja atyyppiset
karsinoidit) sekä bronkusadenoomat.
Benignit keuhkomuutokset (tuumorit ja reaktiiviset
tuumorimaiset muutokset) löytyvät n.
30 %:ssa transtorakaalisista ONB-näytteistä.
Ne löytyvät yleensä ”vahingossa” muiden oireiden
vuoksi tehdyissä kuvantamistutkimuksissa.
Kategoria 5. Epäilyn maligniteetista sisältää
näyte, jossa primaarin tai metastaattisen
karsinooman, lymfooman tai muun malignin
kasvaimen kriteerit eivät aivan täyty. Muutokset
herättävät vahvan maligniepäilyn, mutta
ovat kvalitatiivisesti tai kvantitatiiviseti riittämättömiä
definitiiviseen diagnoosiin sytomorfologisten
kriteerien perusteella. Kun kokenut
patologi uudelleentarkastaa nämä, osa
tämän kategorian muutoksista saattaa siirtyä
kategoriaan 6 (1). Kategoriaa käytetään, kun
diagnostiset kriteerit eivät riitä ei-pienisoluisen
karsinooman, pienisoluisen karsinooman
tai muun neuroendokriinisen kasvaimen
diagnoosiin. Kategorian 5 ongelmana on toistettavuuden
puute. Etenkin epävarmat tai kokemattomat
diagnostikot saattavat käyttää tätä
luokkaa liiallisesti. Tämän ryhmän näytteet
hyötyvät herkästä kokeneen sytologin konsultaatiosta.
Kategorian maligniteettiriski on
82 %.
Kategoria 6. Maligni solulöydös edustaa
ryhmää tuumoreita, joiden solut näyttävät kiistattomasti
häiriintyneiltä. Niissä on joko adenokarsinooman,
levyepiteelikarsinooman, pienisoluisen
karsinooman, suurisoluisen neuroendokriinisen
karsinooman, lymfooman,
adenokystisen karsinooman, mukoepidermoidin
karsinooman tai etäpesäkkeen piirteet.
Aikaisemmin potilaan hoitoon riitti, että
erotettiin pienisoluiset karsinoomat ei-pienisoluisista
karsinoomista. Nykyään adenokarsinoomien
hoitojen kehityksen myötä adenokarsinoomat
pitää erottaa levyepiteelikarsinoomista.
Tämän ryhmän maligniteettiriski
on 87 %.
IAC:n rintaluokitusjärjestelmä
International Academy of Cytology on luonut
kansainvälisen työryhmän avulla uuden luokitusjärjestelmän
rinnan sytologisiin näytteisiin.
IAC on ottanut kantaa ONB:n indikaatioon
ja tekniikkaan sekä näytteen käsittelyyn.
Sen lisäksi myös apumenetelmät ja
prognostiset merkkiaineet sekä kliiniset jatkotoimenpiteet
on käsitelty eri ryhmien yhteydessä.
Luokituksen tekijöillä on tiedossa,
että maailmassa on laajasti eroa sen suhteen,
onko ONB vai paksuneulabiopsia ensisijainen
menetelmä rinnan kyhmyn selvittelyssä.
Suomessa rintarauhasen tutkimisessa
paksuneulanäyte on ensisijainen. ONB-tutkimusta
käytetään harvoin, ja näin luokitusjärjestelmä
tulee myös vähän käytetyksi. Luokitusjärjestelmä
on luonut selvän raportoinnin
terminologian: 1. Riittämätön materiaali, 2.
Hyvänlaatuinen, 3. Atyyppinen, todennäköisesti
hyvänlaatuinen, 4. Epäilyttävä, todennäköisesti
in situ tai invasiivinen karsinooma ja
5. Maligni (Taulukko 9) (35).
Lopuksi
Sytologialla on edelleen tärkeä rooli patologian
diagnostiikassa, ja sytologia on erittäin
tärkeä myös teranostiikan aikana. Epäspesifinen
atypia on valitettavasti liikaa käytetty
termi, joka on vesittänyt sytologian