Glioblastoomat
Glioblastooma jakautuu uudessa luokituksessa
diagnooseihin Glioblastoma, IDH-wildtype
(n.90 %) ja Glioblastoma, IDH-mutant
(n. 10 %). IDH-mutaation omaavat glioblastoomat
ovat tavallisempia nuorilla potilailla,
keskimääräinen ikä on diagnoosihetkellä 45
vuotta. IDH-villityyppiset kasvaimet esiintyvät
vähän vanhemmilla potilailla, keskimääräinen
sairastumisikä on 62 vuotta. Niiden
keskuudessa esiintyy todettu useita mutaatioita.
Tavallisimmat liittyvät geeneihin TERT,
CDKN2A/CDKN2B, EGFR, PTEN TP53 ja PI3K
(6). IDH-mutaation omaavat glioblastoomat
omaavat selvästi paremman ennusteen
kuin IDH-wildtype glioblastoomat (mediaani
elossaoloaika diagnoosista 31 vs. 15 kuukautta)
(1).
Ikäjakaumasta johtuen glioblastooman
IDH-ryhmä voidaan määrittää pelkällä IDH1
R132H immunohistokemiallisella värjäyksellä,
jos kyseessä on yli 55-vuotias potilas, jolla
ei ole aikaisempaa glioomadiagnoosia. Tässä
ikäryhmässä muu kuin valtamutaatio on
äärimmäisen harvinainen. Nuoremmilla potilailla
IDH-mutaatio määritetään kuten graduksen
II-III astrosytoomissa, ensin immunohistokemiallisesti
36 Moodi 3/2017
ja tämän jälkeen negatiivisissa
tapauksissa geneettisesti.
Diffuse midline glioma,
H3 K27M mutant (WHO gradus IV)
Diffuusien glioomien genomitutkimuksesta
saadun tiedon myötä on luotu uusi diagnoosi,
joka on selvästi pediatrisiin potilaisiin painottuva
(7). Huonoennusteista Diffuse midline
gliomaa esiintyy kuitenkin myös aikuisilla.
Kyseessä on keskiviivassa esiintyvä kasvain,
jota tavataan ponsissa, ydinjatkoksessa,
talamuksessa tai selkäytimessä. Kasvaimesta
löytyy määritelmällisesti histonigeenien
H3F3A- tai HIST1H3B K27M -mutaatio. Morfologisesti
kasvain näyttää astrosytoomalta, jonka
gradus perinteiseen histologiseen arviointiin
perustuen voi olla II-IV. Histologisesta
maligniteettiasteesta riippumatta nämä kasvaimet
luokitellaan nyt H3 K27M-mutaation
löydyttyä gradukseksi IV. Histonimutaatiot
ovat todettavissa immunohistokemiallisesti
mutaatiospesifillä vasta-aineella (8). Histonimutaatiovärjäys
on syytä tehdä keskiviivan
diffuusisti infiltroivissa glioomissa, erityisesti
nuorilla potilailla.
Lopuksi
WHO:n uusi aivokasvainluokitus on tuonut
selkeyttä aivokasvaindiagnostiikkaan. Uudet
diagnoosit luovat ennusteeltaan ja hoitovasteeltaan
yhteneväisiä ryhmiä, mikä helpottaa
potilaan hoidon suunnittelua ja seurantaa.
IDH-mutaation löytyminen kasvaimesta on
tärkeämpi ennusteellinen tekijä kuin histologinen
gradus. Neuro-onkologiset hoitosuositukset
on nopeasti päivitetty integroiduista
diagnooseista lähteviksi (9).
Diffuusien glioomien lisäksi WHO:n uudessa
luokituksessa on muitakin muutoksia,
mm. pediatrisiin kasvaimiin (10). Pediatristen
kasvainten luokituksen suunnan voidaan
ennustaa jatkuvan seuraavassakin luokituksessa:
diagnoosit tarkentuvat ja diagnoosinimikkeitä
tulee samalla lisää.
Edelleen tarvitaan patologin suorittamaa
valomikroskopiaa. Diagnostiset algoritmit
eivät toimi, ellei histologian perusteella
ole varmistuttu oikeasta entiteettiryhmästä
(esimerkiksi gradus I glioomat vs. diffuusit
glioomat). Näytteen edustavuus on myös
varmistettava ennen molekyylipatologisia
tutkimuksia. Lisäksi edelleen tulee tilanteita,
joissa lisätutkimuksia ei voida tehdä riittämättömän
kasvainmateriaalin vuoksi (esimerkiksi
pienet biopsiat). Näissä tilanteissa
voidaan jäädä perinteiseen histologiseen
diagnoosiin käyttäen not otherwise specified
eli ”NOS”-takaliitettä. Tätä kategoriaa kehotetaan
luonnollisesti mahdollisimman pitkälle
välttämään. Aivokasvainten ajanmukaiset
hoitokäytännöt edellyttävät patologian laboratoriolta
molekyylipatologisia menetelmiä,
mm. mutaatiospesifejä immunohistokemiallisia
värjäyksiä ja geenitutkimuksia.
KIRJALLISUUSVIITTEET
1. Yan H, Parsons DW, Jin G, McLendon R, Rasheed BA,
Yuan W, et al. IDH1 and IDH2 mutations in gliomas. N
Engl J Med. 2009 Feb 19;360(8):765-73.
2. Reifenberger J, Reifenberger G, Liu L, James CD, Wechsler
W, Collins VP. Molecular genetic analysis of oligodendroglial
tumors shows preferential allelic deletions on 19q
and 1p. Am J Pathol. 1994 Nov;145(5):1175-90.
3. Jiao Y, Killela PJ, Reitman ZJ, Rasheed AB, Heaphy CM,
de Wilde RF, et al. Frequent ATRX, CIC, FUBP1 and IDH1
mutations refine the classification of malignant gliomas.
Oncotarget. 2012 Jul;3(7):709-22.
4. Reuss DE, Sahm F, Schrimpf D, Wiestler B, Capper D,
Koelsche C, et al. ATRX and IDH1-R132H immunohistochemistry
with subsequent copy number analysis and
IDH sequencing as a basis for an "integrated" diagnostic
approach for adult astrocytoma, oligodendroglioma and
glioblastoma. Acta Neuropathol. 2015 Jan;129(1):133-46.
5. Capper D, Weissert S, Balss J, Habel A, Meyer J, Jager D,
et al. Characterization of R132H mutation-specific IDH1
antibody binding in brain tumors. Brain Pathol. 2010
Jan;20(1):245-54.
6. Brennan CW, Verhaak RG, McKenna A, Campos B, Noushmehr
H, Salama SR, et al. The somatic genomic landscape
of glioblastoma. Cell. 2013 Oct 10;155(2):462-77.
7. Khuong-Quang DA, Buczkowicz P, Rakopoulos P, Liu XY,
Fontebasso AM, Bouffet E, et al. K27M mutation in histone
H3.3 defines clinically and biologically distinct subgroups
of pediatric diffuse intrinsic pontine gliomas. Acta
Neuropathol. 2012 Sep;124(3):439-47.
8. Bechet D, Gielen GG, Korshunov A, Pfister SM, Rousso
C, Faury D, et al. Specific detection of methionine 27
mutation in histone 3 variants (H3K27M) in fixed tissue
from high-grade astrocytomas. Acta Neuropathol. 2014
Nov;128(5):733-41.
9. Weller M, van den Bent M, Tonn JC, Stupp R, Preusser M,
Cohen-Jonathan-Moyal E, et al. European Association for
Neuro-Oncology (EANO) guideline on the diagnosis and
treatment of adult astrocytic and oligodendroglial gliomas.
Lancet Oncol. 2017 Jun;18(6):e315-29.
10. Louis DN, Perry A, Reifenberger G, von Deimling A, Figarella
Branger D, Cavenee WK, et al. The 2016 World
Health Organization Classification of Tumors of the
Central Nervous System: a summary. Acta Neuropathol.
2016 Jun;131(6):803-20.
KUVA: SHUTTERSTOCK