3/2017 Moodi 5
HEIKKI AHO
osastonylilääkäri
TYKS-SAPA-liikelaitos, Patologia
Tähän Patologian teemanumeroon
on kerätty kirjoituksia, jotka käsittelevät
diagnostisen patologian
standardointia, toistettavuutta ja
laatua. Tavallisesti jonkin erikois-
alan kehityksestä puhuttaessa huomio kiinnitetään
uusiin menetelmiin ja niiden mukanaan
tuomaan diagnostiikan tarkentumiseen.
Tällaista on esimerkiksi molekyylipatologia,
joka on mahdollistanut uudella tavalla luokitella
sairauksia. Lehdessä keskitytään kuitenkin
osittain jo olemassa olevien menetelmien
yhtenäistämiseen ja tutkimusten laadun seurantaan.
Hallinnollisella tasolla patologiaa on viimeisen
kahdenkymmenen vuoden aikana
pyritty kehittämään kolmella linjalla: laadunvarmistus,
luokitusten yhtenäistäminen
ja yhtenäisen diagnoosirekisterin luominen.
Kyseiset tavoitteet asetettiin, kun IAP:n
(International Academy of Pathology) Suomen
osaston laadunvarmistustyöryhmä nimitettiin
1990-luvulla. Tavoitteita varten laadunvarmistustyöryhmä
loi sertifiointijärjestelmän
Patologian laatutunnus. Kyseisen menettelyn
kautta parikymmentä
patologian yksikköä
on rakentanut kutakuinkin
yhtenäisen laatujärjestelmän,
joka riittävällä
luotettavuudella takaa
diagnostiikan laadun.
Menettely on toiminut
pohjana, jolta useat patologian
yksiköt ovat edelleen
akkreditoineet tutkimuksiaan.
Patologian laatutunnus
on sittemmin akkreditoinnin rinnalla
katsottu tarpeettomaksi, ja se tullaan vuoden
2018 aikana lopettamaan. Sen ei katsota
tuovat enää lisäarvoa akkreditointimenettelylle,
joka tapahtuu spesifisen lääketieteellisten
laboratorioiden standardin perusteella.
Tämän kautta on myös lääketieteellinen ruumiinavaus
saatu akkreditoinnin piiriin.
Kun laatutunnus oli 1990-luvulla luotu, laadunvarmistustyöryhmä
laati luokitusohjeiston.
Siinä esitellään suomeksi lyhyesti toimintaperiaatteita,
joilla eri tauteja luokitellaan tai jaetaan
vaikeusasteisiin. Näin on saatu yhtenäistettyä
menettelyjä, jotka muutoin perustuisivat
erilaisiin ulkomaisiin käsikirjoihin tai lehtiartikkeleihin.
Lähteissä luokitusperusteet saattavat
jonkin verran vaihdella. Yhtenäiseen tiedostoon
kootut luokitukset ovat samanmuotoisina
kaikkien saatavilla nykyisten tietojärjestelmien
kautta. Tässä numerossa niitä lähestytään
kuvaamalla eräitä tuoreita WHO:n kasvainluokituksia.
Uusista sytologisista luokituksista
on erillinen kirjoituksensa.
Viimeinen tavoite oli yhtenäisen diagnoosirekisterin
luominen. Tavoite on osoittautunut
haastavaksi eikä yhtenäistä rekisteriä
ole saatu luoduksi, vaikka eri patologian toimintayksiköt
sitovat diagnoosinsa SNOMED
(Systematized Nomenclature of Medicine)
-koodistoon. Eri yksiköiden diagnoosijärjestelmät
ovat varsin samannäköisiä, mutta poikkeavat
yksityiskohdissa. Koodit ovat melko
yhteneväisiä, mutta sanallinen asu hyvin kirjava.
Niissä esiintyy sekä latinan-, suomen- että
englanninkielisiä nimikkeitä, joita eräin paikoin
on käännetty myös ruotsiksi. Ihanne olisi
sama diagnoosi samassa muodossa aina samasta
taudista.
Patologia myös jatkuvasti
kehittyy ja syntyy
uusia diagnostisia nimikkeitä.
On ensiarvoisen tärkeää,
että uudet diagnoosit
kooditetaan samalla tavalla.
Tämä ei ole mahdollista
käytettäessä vanhoja
koodiluetteloja. Kasvainten
osalta tilanne on jossain
määrin hallinnassa,
sillä WHO:n kasvainluokitukset
esittävät ICD-O -koodin, joita jokaisessa
uudessa elinkohtaisessa luokitusversiossa
on aina useita. Jotta kansainvälinen vertailu
olisi helppoa, englanninkielinen rekisteri olisi
luonteva, sillä esimerkiksi WHO:n kasvainluokat,
joita alati luodaan uusia, ovat englanninkielisiä.
Englanti on tavallaan tämän
päivän latinaa lääketieteellisessä mielessä.
KUVA: JAAKKO LIIPPO
PÄÄKIRJOITUS
Kielikysymys on kuitenkin asia, joka eniten
herättää keskustelua ja jossa esiintyy eriäviä
mielipiteitä. Tämän numeron kirjoituksista
syöpärekisteriä koskeva käsittelee diagnooseja
ja niiden merkitystä terveydenhuollossa.
Toivon tämän numeron avaavan patologiasta
kiinnostuneille uusia näköaloja erikoisalaan,
jonka organisatorisissa rakenteissa on
hiljalleen tapahtunut muutoksia. Muutosten
tavoitteena on yhtenäinen ja luotettava diagnostiikka.
Patologian laboratorion
toiminnan ohjaaminen
Viimeinen tavoite
oli yhtenäisen
diagnoosirekisterin
luominen.