Jos asukkaan huoneen ovi on kiinni, ei kukaan
kuule mahdollisia avunhuutoja. Meillä ei ole
mitään hälytysjärjestelmää, joten kyllä tällaiset
maitotalous 4 | 2019 • 13
Suurin osa yksikön 18 asukkaas-ta
on pyörätuolissa ja täysin
Jaanan ja hänen kollegoidensa
avun varassa. Osa on liikunta-kykyisiä,
mutta tarvitsee apua
ja ohjausta kaikilla elämänalu-eilla.
Päivittäisiin työtehtäviin kuuluu esi-merkiksi
asukkaiden pesemistä, pukemis-ta,
vaipanvaihtoa, syöttämistä ja juottamista.
– Pidän hoitotyöstä ja kehitysvammais-ten
kanssa työskentelystä, joten parhaimmil-laan
työni on mielenkiintoista ja mielekästä,
kertoo Jaana.
Työhön keskittymistä ja siitä nauttimista
haittaa väkivallan pelko.
– Tällä hetkellä meillä on kaksi suuttu-essaan
väkivaltaista asukasta. He ovat iso-kokoisia
miehiä ja varsinkin toinen heistä
on vahvan oloinen. Kun hän heiluttaa nyrk-kiään
kasvojeni edessä ja kiroilee, niin kyl-lä
siinä käy mielessä, että mitenköhän tässä
käy. Varsinkin, jos olen asukkaan huoneessa
sellaisessa paikassa, etten pääse sieltä nope-asti
karkuun.
Jaanan työpaikalla on yhteiset toiminta-ohjeet
tilanteisiin, joissa asukas käyttäytyy
aggressiivisesti.
– Tilanteen rauhoittaminen on ensim-mäinen
askel. Jos riehuva henkilö on yhtei-sissä
tiloissa, hänen luokseen menee yksi hoi-taja
ja muut asukkaat siirretään muualle. Jos
henkilö on omassa huoneessaan, poistutaan
paikalta, suljetaan ovi ja annetaan hänen rau-hoittua
hetki ennen kuin yritetään lähestyä
uudelleen.
Keinoja turvallisuuden lisäämiseen on
Toistaiseksi Jaanan omakohtaiset kokemuk-set
fyysisestä väkivallasta työpaikalla ovat
jääneet uhkailun tasolle, mutta hänen työ-kaveriaan
yksi asukkaista on lyönyt.
– Jos asukkaan huoneen ovi on kiinni,
ei kukaan kuule mahdollisia avunhuutoja.
Meillä ei ole mitään hälytysjärjestelmää, jo-ten
kyllä tällaiset tilanteet pelottavat.
Jaana kollegoineen on saanut haastavien
ja aggressiivisten henkilöiden kohtaamiseen
MAPA®-koulutuksen (Management of Ac-tual
or Potential Aggression). Menetelmän
periaatteita ovat käsittelyn turvallisuus ja
kivuttomuus, ja ennaltaehkäisevät strategi-at
ovat ensisijaisia puuttumiskeinoja ahdis-tuneen
ja aggressiivisen käyttäytymisen vä-hentämisessä.
– Koulutuksen käymisestä on kuitenkin
jo aikaa, joten siellä oppimiemme asioiden
ja käsittelyotteiden kertaaminen olisi tärke-ää
työturvallisuuden lisäämiseksi.
Asukkaat ikääntyvät ja
työtaakka kasvaa
Väkivallan uhka on luonnollisesti henkisesti
kuormittavaa, mutta hoitotyössä on muita-kin
kuormitustekijöitä. Iäkkäät kehitysvam-maiset
ovat monisairaita ja eliniän pidenty-misen
myötä vaivat lisääntyvät. Yhä useam-min
myös kehitysvammaisilla diagnosoi-daan
esimerkiksi Alzheimerin tauti.
– Hoidettavien ikääntyessä heidän fyysi-nen
kuntonsa huononee ja työ muuttuu ras-kaammaksi.
Tätä ei kuitenkaan huomioida
hoitajien määrässä. Mielestäni meillä ei ole
tällä hetkellä riittävästi henkilöstöä, jotta voi-simme
selviytyä tästä fyysisesti ja henkisesti
raskaasta työstä.
Asukkaiden terveysongelmat vaihtelevat.
Yhtä vaivaa vaikea skolioosi, joka aiheuttaa
pahoja virheasentoja. Toisella alaraajat eivät
toimi välttämättä ollenkaan ja yläraajoista-kin
ehkä vain toinen. Jos asukas pitää esi-merkiksi
pukea sängyssä, on hyvän työsken-telyasennon
varmistaminen vaikeaa. Huono
työergonomia tuntuu kehossa.
– Työfysioterapeutti on käynyt muuta-maankin
otteeseen neuvomassa ja auttamas-sa.
Kyse ei kuitenkaan ole kertaluontoisista
tai hetkellisistä asennoista, vaan nämä ovat
jokapäiväisiä ja toistuvia tilanteita. Ergono-misia
haasteita ei oikein nykyisillä välineillä
ja taidoilla voi riittävästi helpottaa.
Keskusteluyhteys ei toimi
Jaanan työyhteisöä kuormittavat myös joh-tamisen
haasteet.
– Esimies painostaa meitä toistuvas-ti
budjetilla. Mielestäni siitä puhuminen
ei kuulu henkilöstölle. Me emme voi muu-ta
kuin tehdä työmme sovittua palkkaa vas-taan.
Säästämisen keinot ovat meidän työs-sämme
vähäiset.
Jaana kokee keskusteluyhteyden työyh-teisön
ja esimiehen välillä kovin yksisuun-taiseksi.
– En tiedä onko hän tietoinen puheiden-sa
turhauttavasta vaikutuksesta. Hän on itse
niin paljon äänessä, että hänelle on aika vai-kea
puhua.
Parhaita hetkiä Jaanan työssä ovat ne, kun
saa kollegoiden kesken keskittyä työhön, vil-jellä
huumoria, nauttia tilannekomiikasta ja
välillä jutella myös jostain ihan muusta kuin
työstä.
– Toivoisin meille kaikille rauhallista ja
mukavaa työympäristöä, jossa olisi riittävästi
hoitajia huolehtimassa asukkaista. Toivoisin
myös, ettei raha-asioista syyllistettäisi hoita-jia,
vaan niistä vastaisivat ne henkilöt, joilla
on niihin mahdollisuus vaikuttaa.
Hoidettavien
ikääntyessä
heidän fyysinen
kuntonsa
huononee ja
työ muuttuu
raskaammaksi.
Tätä ei kuitenkaan
huomioida
hoitajien
määrässä.
tilanteet pelottavat.