reportaasi
Tuuletetaan ala
yhdessä uudelle
sataluvulle
100-vuotisjuhlavuonna on syytä katsoa peruutuspeilin
lisäksi myös tulevaisuuteen ja miettiä,
millä keinoilla asianajoala ja ammattikunta jatkavat
menestyksekkäästi jatkossakin.
Vanhoilla konsteilla ei varmaankaan pärjätä
seuraavia sataa vuotta, sillä maailma muuttuu
– onneksi! Myös asianajoala muuttuu ja uudistuu
paljon puhutun ja odotetun digitalisaation
myötä: rutiinitehtävien sijaan saamme keskittyä
kiinnostavampiin tehtäviin ja manuaalinen työ
vähenee. Yhtä suuri muutos voi olla se, että
tulevaisuuden asianajajat eivät todennäköisesti
haluakaan tehdä töitä samalla tavalla kuin nyt
on totuttu tekemään.
Tulevaisuuden asianajajat ovat toivottavasti
saaneet monipuolisemman ja monitieteellisemmän
koulutuksen kuin me aikoinaan – myös
johtamiseen ja yrittämiseen. Nykyisen kisälli−
oppipoika-asetelman sijaan tulevaisuuden
asianajajat haluavat esimieheltään asiantuntija–
asiantuntija-kumppanuussuhdetta, jossa
seniorit ja juniorit oppivat toisiltaan yhtä paljon,
ja jossa osaamiset täydentävät toisiaan.
Naisten osuus asianajajakunnasta kasvaa
varmasti ja nuorten valtava kiinnostus
alaa kohtaan säilyy, jos ala uudistaa
kasvojaan ja rohkaisee nuoria siihen,
että yrittäjyys on mahdollista myös
omalla tyylillä: itsensä näköisenä,
itselleen sopivalla tavalla ja paikasta
riippumatta. Ala kaipaa
myös diversiteettiä – on kaikkien
etu, jos asianajajakunta
on yhtä monimuotoinen kuin
yhteiskuntakin. Uudet tuulet
ja ajatukset, innovatiivinen
perusvire ja rohkeus yrittää
ovat tervetulleita myös meidän
alallemme.
Vaikka suunta on tiukasti tulevaisuuteen,
kannattaa parhaat
asiat nykyhetkestä viedä sinne
mukanaan. Asianajajakunta säilyy
jatkossakin yhtä arvostettuna, jos
se säilyttää vahvimmat valttinsa
eli perusarvonsa – ne kestävät ja
kantavat varmasti vielä seuraavatkin
sata vuotta.
Minna Melender
Asianajajaliiton pääsihteeri
Janne Nyman
on tyytyväinen
oppituntiin.
kiinnostuneena. Nuoret käyttävät tilaisuutensa kuulla
asianajajan työstä koko oppitunnin edestä.
Tunnin päätyttyä ryhmä hajoaa ripeästi, ja oppilaat jat-kavat
matkaansa ruokatunnille. Heli Viljanen ja Henri
Kreu jäävät kuitenkin kertomaan ajatuksiaan. Vilja-nen
on vierailun ansiosta entistäkin innostuneempi
oikeustieteelliseen
hakemisesta. Hän kertoo olleensa
melko pitkään kiinnostunut lakitiedosta ja etenkin
rikosoikeudesta.
– Tällä tunnilla sai lisätietoa, mikä avasi silmiä, Vil-janen
sanoo.
Nymanin kertomat asiat eivät olleet Viljaselle aivan
uusia, mutta ne vahvistivat hänen omia käsityksiään.
Viljasen mielestä kiinnostavinta asianajajan työssä on
se, että pääsee puolustamaan ihmisiä. Kreu taas on
päättänyt opiskella lakia ja hakeutua sitten asianajajak-si,
sillä hänelle on luontaista työskennellä täsmällisen
tiedon kanssa.
Jos Suomen tilanteessa pitäisi jotain muuttaa, Vilja-nen
muuttaisi verotusta. Sen tarkemmin hän ei uskalla
sanoa, koska ei mielestään tunne Suomen lakia vielä
tarpeeksi hyvin. Kreu taas pohtii, että Suomen oikeus-järjestelmä
voisi kaivata yhtenäistämistä, sillä julkisia
varoja tuntuu kuluvan paljon prosessien monimutkai-suuteen.
Janne Nyman on itsekin viihtynyt tunnilla, sillä op-pilaat
olivat kiinnostuneita aiheesta ja keskustelivat
aktiivisesti.
– Alaa on mukavaa tehdä tutuksi vapaaehtoistyön
kautta, hän sanoo ja vaikuttaa vilpittömästi iloiselta.
Nyman on hiljattain muuttanut perheineen takaisin
Kirkkonummelle, Sundsbergiin. Hänen opiskeluaika-naan
tätä lukion lisärakennusta, jossa yhteiskunnalliset
aineet ja kuvataidetunnit pidetään, ei vielä ollut. Ny-man
toivoisi, että hänenkin lapsensa menisivät aika-naan
lukioon, mutta he saavat tehdä omat päätöksensä.
Myös kurssin opettaja Ossi Kokkonen on tyytyväi-nen
tuntiin.
– Opiskelijat tuntuivat innostuneilta, ja kurssille on
hyvä saada konkreettista sisältöä.
Joskus lakitiedon opiskelijat vierailevat myös kärä-jäoikeudessa,
mutta kolmenkymmenen hengen oppi-lasryhmät
ja lukion aikataulut eivät aina kohtaa käräjä-oikeuden
todellisuuden kanssa. Siksi asianajaja onkin
erityisen tervetullut vieras luokkahuoneeseen.
T E R V EHD Y S
49