laajakulma
Näin asiat olivat vuosisatoja. Vielä silloinkin, kun Suomen Asianajajaliitto ry pe-rustettiin
vuonna 1919, asianajotehtäviä hoiti monenkirjava joukko. Ja vaikka lii-tosta
tuli vuonna 1959 säädetyn asianajajalain myötä julkisoikeudellinen yhdistys
ja asianajajasta lailla suojattu ammattinimike, sekään ei vielä tuonut ratkaisevaa
muutosta maan tapoihin. Suomessa on vielä nykyäänkin niin sanotut lupalakimie-het,
joilta vaaditaan riittävää perehtyneisyyttä oikeudenkäyntiasiamiehen ja avus-tajan
tehtävään. Sen voi saavuttaa muun muassa asianajajatutkinnon suorittamalla.
Lähes kaikki asianajotoimistot olivat 1980-luvulle asti pieniä yhden tai kahden
asianajajan toimistoja, jotka hoitivat asioita laidasta laitaan. Erikoistumista ei juu-ri
ollut. Asianajajat eivät myöskään voineet markkinoida itseään tai osaamistaan.
Markkinointia ja mainontaa pidettiin alalla hyvän tavan vastaisena, ja siitä saattoi
jopa saada huomautuksen Asianajajaliiton silloiselta kurinpitolautakunnalta. Mai-nonta
vapautettiin vasta vuonna 1997.
Itse asiassa juuri epälojaalina pidetty markkinointi oli yksi syy siihen, että asianajajakunta
alkoi 1900-luvun alussa järjestäytyä yhdistysmuotoon. Tuolloin vast-ikään
toimintansa aloittanut turkulainen toimisto Kivi & Saarnijoki kehui vuoden
1903 lehti-ilmoituksessaan olevansa ”parempi kuin aiemmin alalla toimineet”. Heidän
väitteestään, että ”Turun kaupungissa ei löydy yhtään täydellistä asianajotoimistoa joka
palvelisi suomalaista yleisöä”, syntyi pienoinen lehti-ilmoituksilla käyty sota. Muut
turkulaiset toimistot liittoutuivat ja vastasivat yhteisilmoituksella haastajalle, ja
näin alettiin pitää yhteyttä keskenään. Ensimmäinen yhdistys perustettiin Viipu-riin
vuonna 1906.
Tavallinen kansa ei erottanut asianajajaa tuomarista tai muista lakimiehistä eikä
ammattikunnan arvostuskaan ollut kovin kummoinen. Asianajajat itse ovat kyllä
aina osanneet arvostaa ammattiaan, mistä järjestäytyminen ja muusta lakimies-kunnasta
erottuminen kertoo.
Asianajajat muodostavat pitkälle erikoistuneen ammattikunnan, profession,
kuten vaikkapa lääkärit. Professionaalisille ammattikunnille on ominaista itse-sääntely,
ammattietiikka ja jonkinlainen sertifiointi. Asianajajatutkinto tuli pakol-liseksi
liittoon pääsemisen edellytykseksi 1984.
Pakollisen tutkinnon käyttöönottoon oli syynä osittain myös se, että liiton ku-rinpitoasioiden
määrä kasvoi 1970-luvun lopulla huolestuttavasti; työn laatua ja
hyvän asianajajatavan omaksumista piti ryhtyä edistämään.
1. Helsingin asianajajayhdistyksen
25. vuosijuhlat
vuonna 1934.
2. ”Partisaanit” IBAn
kongressissa Cancunissa 2001.
Kuva Harri Kontturi.
3. Asianajaja Olavi Hertteli
oli pidetty ”kansanmies”
ja arvostettu, inhimillinen
maalaislakimies. Kuva vuodelta
1986. Kuva Lasse Hertteli.
4. Asianajaja Matti Pulkamo
soittaa sahaa haitaristin
säestyksellä Lapin osaston
kokouksessa 2009.
Kuva Pertti Pöykkö.
1
2
3
4
24