laajakulma
konstaapeleita, herastuomareita ja syyttäjiä. Myöhem-min
kilpailijoiksi tuli tilintarkastustoimistoja ja inves-tointipankkeja.
– Asianajajat elivät pitkään kuin norsunluutornissa
ja eristyksissä yhteiskunnasta. Odotettiin, että joku
tulisi pyytämään neuvoa, eikä itse lähestytty asiakkai-ta.
Kun aloitin urani, eivät tavalliset ihmiset eivätkä
monet toimittajatkaan tienneet, mikä on asianajaja.
Lehdissä saatettiin kirjoittaa, että ”syytetyn asianajajana
toimii entinen kuritushuonevanki Virtanen”.
– Silloin katsottiin, ettei ole asianajajan arvon mu-kaista
mainostaa. Muistan liiton pääsihteerinä pitkään
toimineen professori Matti Ylöstalon sanoneen, ettei tule
kysymykseenkään, että asianajajilla olisi valomainoksia.
No, sittemmin niitä kyllä tuli. Itse asiassa mainonnan
salliminen lähti viranomaisista, Sirviö muistelee.
Kilpailuvirastosta otettiin yhteyttä Asianajajaliit-toon,
sillä mainostuskielto oli viranomaisten mielestä
kilpailun rajoittamista, koska muut samoilla apajilla
kalastelevat juristit ja lakiasiaintoimistot saivat mai-nostaa.
Tottahan se olikin.
Oltuaan muutaman vuoden muualla Sirviö palasi
vuonna 1989 Castrén & Snellmanille ja alkoi kollego-jensa
kanssa kehittää Suomen vanhinta asianajotoi-mistoa.
He onnistuivatkin nostamaan ja kasvattamaan
“Cassun” taas toimistojen kärkijoukkoon. Sirviö jäi
eläkkeelle Castrén & Snellmanilta vuonna 2010.
– Ennen ajateltiin, että tänne eivät ulkomaiset toi-mistot
tule koskaan. Ensimmäisenä tuli White & Case
vuonna 1992. Nyt täällä on useita ulkomaisia toimis-toja,
ja monet toimistot myös kuuluvat kansainvälisiin
yhteistyöketjuihin.
Parinkymmenen viime vuoden aikana asianajajan
rooli oikeudenhoidon orgaanina on selkiytynyt. Sekä
lainsäädännön että liiton toiminnan kehityksen myötä
oikeutta hakevan mahdollisuudet saada asiantuntevaa
apua ovat selvästi parantuneet.
Sirviölle on jäänyt uraltaan mieleen edesmenneen
asianajaja
Aarno Arvelan sanonta, ettei kukaan ole syn-tyjään
paha, vaan pahuus tulee muualta, olosuhteiden
ja ympäristön vuoksi. Tässä ajatuksessa kiteytyy Sirvi-ön
mukaan rikosasianajajan tehtävä.
– Joskus kysytään, miten kukaan voi avustaa konnaa
tai murhamiestä. Jos hänellä ei olisi avustajaa, hän oli-si
syyttäjän armoilla. Vahva syyttäjä tarvitsee vahvan
puolustajan vastapainokseen.
– Asianajajan ydintehtävä on edelleenkin auttaa
vähäosaisia ja muita, jotka eivät ilman apua pärjää yh-teiskunnan
rattaissa. Ei vain rikosasioissa tai muissa
oikeudenkäynneissä, vaan kaikessa, missä pitää asioida
viranomaisten kanssa. Perusadvokatuuri on minusta
yhä yksityisen ihmisen puolustamista ja auttamista.
Itsenäinen ja ammattitaitoinen asianajajakunta on
tämän edellytys ja oikeusvaltion perusta. Riippuma-tonta
asianajajaa ei määrää kukaan muu kuin asiakas ja
asiakkaan etu.
T E R V EHD Y S
Hyvää
asianajajatapaa
on vaalittava
Esitän parhaimmat onnitteluni 100-vuotisjuhlaansa
viettävälle Suomen Asianajajaliitolle.
Kun julkisoikeudellisen asianajajayhdistyksen
edeltäjä Suomen Asianajajaliitto ry perustettiin
Turussa maaliskuussa 1919, sai itsenäistyneen
Suomen oikeusvaltiokehitys tuekseen organisaation,
joka tuli yhdeksi sen keskeiseksi osaksi.
Oikeusvaltion toteutuminen on edellyttänyt
asianajajien ja asianajajalaitoksen kehittymistä,
mutta myös yhteistyötä muiden oikeusalan
toimijoiden kesken. Esimerkiksi kunnollinen
rikosprosessi on mahdollinen vain, jos sekä
asianajajat että syyttäjät tuntevat ammattinsa
vaatimukset.
Asianajaja tekee päivittäistä työtään monenlaisten
ristiriitojen keskiössä. Luottamussuhteen,
esteellisyyden, salassapidon, vaitiolon
ja totuusvelvollisuuden käsitteet kuvaavat
asianajajan työn jännitteitä. Hyvä asianajajatapa
sisältää asianajajien keskeiset arvot ja ohjeita
ristiriitatilanteissa selviämiseksi.
Ensimmäiset asianajajien tapaohjeet vahvistettiin
vuonna 1972. 1980-luvulla tehtiin
perustavanlaatuista työtä ohjeiden
ymmärtämisen syventämiseksi ja asianajajaoikeuden
kehittämiseksi. Uudet
tapaohjeet saatiin vuonna 2009.
Asianajajien työn laadun ja
asiakaskokemuksen parantamiseksi
on viime aikoina
otettu käyttöön monia liiketoiminnassa
käytettyjä keinoja.
Ne ovat tarpeellisia, mutta
eivät yksin riitä. Luotettavaa
asianajajalaitosta ja toimivaa
oikeusvaltiota ei ole ilman
hyvää asianajajatapaa. Sitä on
jatkuvasti vaalittava ajan vaatimusten
mukaan niin, että meillä
on asianajajalaitos, jonka jäsenet
suorittavat tehtävänsä totuudellisuuden
ja oikeellisuuden velvoitteiden
alaisina.
Timo Esko
Korkeimman oikeuden presidentti
29