laajakulma
Asianajajan työ ei vielä 1960- tai 1970-luvuillakaan ollut kovin hohdokasta. Aikaa kului kä-räjillä,
missä joutoaikoina oleskeltiin asianajajille varatuissa tiloissa, jotka eivät useinkaan ol-leet
kovin viihtyisiä. Käräjät alkoivat aamulla, ja vasta silloin asianosaiset saivat juttulistojen
perusteella tietää, mihin aikaan heidän juttunsa suurin piirtein olisi esillä. Asianajajat saat-toivat
hoitaa yhden käräjäpäivän aikana jopa viisi–kuusi juttua. Toimistoissa työskenneltiin
vielä ennen sotia siten, että asianajajat seisoivat tai kävelivät ja sanelivat ääneen kirjelmiään
isoissa pulpeteissa istuville sihteereille.
– Iso murros asianajajakunnan arvostuksessa ja asemassa tapahtui vasta 1980- ja 1990-lu-vuilla,
kun kansainvälistyminen ja markkinoiden vapautuminen alkoivat, Pihlajamäki kertoo.
Neuvostoliitto romahti, Berliinin muuri kaatui, pääomamarkkinat vapautuivat ja Suomi
liittyi Euroopan unioniin. Suuren murroksen aikaan ajoittuvat myös rikos- ja siviilioikeu-dellisten
prosessien uudistaminen, jotka raivasivat tietä koulutetuille asianajajille. Asioista
tuli niin monimutkaisia, että asianajajien kannatti ja oli pakkokin erikoistua johonkin. Sa-malla
alkoi toimistojen kasvu.
Vuonna 1993 asianajajille tuli mahdolliseksi toimia myös osakeyhtiönä. Muutenkin asian-ajotoimistot
alkoivat omaksua muissa yrityksissä jo kauan noudatettuja toimintatapoja.
Kasvavat ja kansainvälistyvät toimistot ottivat käyttöön Yhdysvalloista omaksutun organi-saatiomallin.
Kuulun newyorkilaisasianajaja Paul Cravathin mukaan nimetyssä mallissa toi-mistossa
on pyramidin muotoinen organisaatio, jonka huipulla on osakkaiden, eli partnerei-den
joukko. Huipulle päästäkseen pitää ansioitua urallaan, ellei kuulu alun alkaen perusta-jaosakkaisiin.
Malli on omaksuttu kaikkialla maailmassa. Tällaisia ”Big Law” -toimistoja ei
edelleenkään ole Suomessa kovin monta, ja ne kaikki sijaitsevat pääkaupunkiseudulla.
Asianajajakunta on siten jakautunut kahteen leiriin, jotka elävät hyvin erilaisessa maail-massa:
pääkaupungin isoihin liikejuridiikkaan erikoistuneisiin toimistoihin ja maakuntien
pieniin yleistoimistoihin.
1. Pitkän asianajouran tehnyt
Keijo K. Kiukkonen (1924–1983)
rakasti puvun ja kravatin sijaan
verkkareita ja Reino-tohveleita.
Kuva Marjo Kiukkonen.
2. Asianajaja Marjo Kiukkonen
ylpeänä omissa tiloissa kesällä
1982. Kuva Marjo Kiukkonen.
3. Asianajaja Ritva-Liisa
Luomaranta ottaa vastaan
asiakirjoja Borenius &
Kemppisen toimistolla
Mikonkatu 6:ssa 1970-luvun
alussa. Kuva Ritva-Liisa
Luomaranta.
4. Ajan tavan mukaan kollegat
järjestivät yllätysjuhlat
50-vuotiaalle asianajaja Matti
Wuorelle 1995. Paikkana
Katajanokan Kasino.
Kuva Markku Fredman.
1
2
4
3
25