reportaasi
Porkkalan lukiossa on alkamassa lakitiedon tunti.
Asianajaja Janne Nyman odottaa kärsivällisesti, että
jokainen kurssin noin kolmestakymmenestä oppilaas-ta
löytää itselleen istumapaikan. Nymanin edellisestä
kouluvierailusta on ehtinyt vierähtää jo viitisen vuotta,
ja nyt on ensimmäinen kerta, kun hän pitää tunnin en-tisessä
opinahjossaan.
Kun luokkahuoneessa on lopulta rauhallista,
Nyman alkaa käydä läpi oikeuteen ja työhönsä liitty-viä
perusteita: milloin henkilö on rikosoikeudellisessa
vastuussa, miten rikosrekisteri toimii ja mitä oikeusas-teita
on olemassa. Oppilaat kuuntelevat keskittyneinä.
Kurssi on vapaavalintainen, eli osallistujat ovat itse ha-lunneet
opiskella lisää lakitietoa, ja suurin osa kurssin
osallistujista on tänään paikalla.
Joku saapuu paikalle vielä kymmenenkin minuuttia
myöhässä, mikä ei lukiossa ole poikkeuksellista. Nyma-nin
työssä ei ole varaa myöhästellä: hän kertoo nuorille
fatalikalenterista, josta löytyvät kaikki oikeuden tärkeät
määräpäivät, koska papereita ei voi toimittaa myöhässä.
Kun Nyman kysyy, kuinka moni tunnin osallistujista
harkitsee hakemista oikeustieteelliseen, kolme oppi-lasta
nostaa kätensä, yksi hieman epäröiden. Hän on
17-vuotias Heli Viljanen, joka kuitenkin punnitsee vielä
vaihtoehtojaan, sillä hän haluaisi myös taidealalle.
Nyman itse kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1993, jon-ka
jälkeen hän pääsi opiskelemaan oikeustieteelliseen
tiedekuntaan ja muutti Kirkkonummelta Helsinkiin.
Nyt hän työskentelee Asianajotoimisto Susiluodossa ja
toimii lisäksi Helsingin Asianajajayhdistyksen puheen-johtajana.
Kun Nyman antaa ensimmäisen kerran aikaa oppi-laiden
kysymyksille, opiskelija toisesta pulpettirivistä
esittää kolme. Tähtääkö Nyman vielä ylöspäin, voiko
Suomessa päästä nimiosakkaaksi ja aikooko Nyman
tulevaisuudessa Susiluodon johtajaksi?
Nyman vastaa epäröimättä, mutta hieman poh-diskellen.
Hän kokee, että nimiosakkuuden osalta
Suomessa on erilainen kulttuuri kuin eräissä muissa
maissa: toimiston nimi usein säilytetään historiallisista
syistä ja nimi toimii myös brändinä. Nyman on aiem-min
ollut Susiluodon hallituksessa ja voisi mahdollises-ti
toimia siellä tulevaisuudessakin.
Kun Nymanin urasuunnitelmat on selvitetty, siirry-tään
pohtimaan moraalisia kysymyksiä. Onko hänellä
ollut koskaan tapausta, jonka hän olisi halunnut viedä
oikeuteen, mutta asiakas olisi halunnut sovitella? Ei
kuulemma ole.
– Sellainen sanonta on, että laiha sopu on parempi
kuin lihava riita, Nyman aloittaa.
Sen jälkeen hän selventää oppilaille alan käytäntöjä
ja perustelee, miksi esimerkiksi sovittelu on usein pa-ras
vaihtoehto kaikille osapuolille.
Oppilaita mietityttävät uramahdollisuudet. Kuin-ka
iso osa valmistuneista ryhtyy asianajajiksi? Ovatko
asianajajat
yrittäjiä vai työskentelevätkö he aina jossa-kin
firmassa? Miltä näyttää asianajajien työllisyystilan-ne
tulevaisuudessa? Millaista opiskelu on?
Vapaaehtoisella
lakitiedon kurssilla on
30 oppilasta.
45