laajakulma
Korkeakiven perhe on vasta hankkinut omakotita-lon,
ja lapsia on nyt kaksi. Korkeakivi haluaa ehtiä ha-kemaan
lapset päiväkodista ja viettää heidän kanssaan
aikaa iltaisin, mutta myös harrastaa itse.
– Koska en ehdi kaikkea, olen tehnyt kompromissi-ratkaisuja
lähinnä harrastuksissa. Rakensin esimerkik-si
kuntosalin autotalliin, joka mahdollistaa päivittäisen
harjoittelun ja säästää matkustusajassa, Korkeakivi
kertoo.
Tämä on Korkeakiven neuvo nuorille kollegoille: Pidä
huolta itsestäsi ja läheisistäsi, sillä jos huolenpidon lai-minlyö,
se heijastuu ennen pitkää myös työntekoon.
Vaativa ura on mahdollista yhdistää perhe-elämään.
– Elämän tasapainon löytämisellä on iso vaikutus
tulevaisuuteen. Yksittäiset saavutukset uralla eivät tuo
samanlaista iloa pitkällä aikavälillä, hän sanoo.
Antti Korkeakivi kiinnostui juristin työstä jo pe-ruskouluikäisenä.
Hän pääsi käymään Strasbourgissa
Euroopan neuvoston ihmisoikeuspalatsissa, jossa hän
kierteli enonsa, täyskaiman ja ihmisoikeusjuristin,
kanssa.
Vierailu teki vaikutuksen. Hän halusi työhön, jos-sa
pystyy vaikuttamaan tärkeinä pitämiinsä asioihin.
Ihmisoikeusjuristia hänestä ei tullut, vaan hän löysi
oman uransa liikejuridiikasta. Sekin oli luonteva valin-ta.
Hänen suvullaan on Oulussa yli satavuotinen omis-taja-
yrittäjätausta, ja hän itse hankki myös kauppatie-teellisen
koulutuksen.
Korkeakivi on erikoistunut muun muassa sopimus-
ja yhteisöoikeuteen ja verotehokkaisiin omistusjärjes-telyihin.
Hän aloitti uudessa työpaikassaan viime vuo-den
huhtikuussa, kun entinen työnantaja Asianajotoi-misto
Krogerus lopetti Oulun toimipisteensä.
Korkeakivi kokee olevansa onnekas, kun on saanut
jäädä tuttuun kaupunkiin. Hän uskoo, että moni ha-luaisi
asua nuoruuden kotipaikkakunnallaan, jos siellä
vain on mielekkäitä töitä tarjolla.
– Paikallisuus on täälläkin etu. Asiakkaat arvostavat
sitä, että heidän asioitaan hoitaa taitava oululainen ju-risti.
Minulla on ikääni nähden laajat verkostot, ja mi-nut
tunnetaan täällä.
Isohkon toimiston hyöty on se, että kaikkea ei tarvitse
tehdä yksin: toimeksiantoja voidaan tarvittaessa siir-tää
firman sisällä, myös toiselle toimipisteelle.
– On hyvä, kun on lisähartioita taustalla. Kukaan ei
voi osata kaikkea, mutta asiakaskäynneillä voin sanoa,
että kaikki asiat hoituvat minun kauttani. Tiedän löy-täväni
aina talon sisältä jonkun, joka osaa.
Korkeakiveä kiehtovat oman alan muutokset: eten-kin
legal design, jossa muotoiluajattelun keinoin py-ritään
tekemään oikeuspalveluista, käytännöistä, so-pimuksista
ja asiakirjoista asiakkaille helppoja ja sel-keitä.
Hän tutustui design-ajatteluun jo vuonna 2010
kauppakorkean kandidaatintutkielmassaan, jolloin
aiheen tutkimus oli vielä lapsenkengissä.
Toinen Korkeakiveä kiinnostava aihe on asiantun-tijan
rooli tulevaisuudessa, kun teknologia vähentää
tarvetta monille rutiinitöille.
– Haluan olla paras siinä, mitä teen – aivan kuten
moni muukin. Juuri nyt olen innostunut myös koulut-tamisesta:
olen kouluttanut Oulun kauppakamarin ja
Pohjois-Pohjanmaan yrittäjien tilaisuuksissa, ja tuleva-na
syksynä ryhdyn opettamaan Oulun kauppakorkea-koulussa
sopimus- ja yhteisöoikeuden opintokokonai-suutta,
hän kertoo.
Nykyään nuorille juristeille puhutaan paljon erikois-tumisesta
ja sen tarpeesta. Korkeakivi on kuitenkin
sitä mieltä, että on hyödyllistä hankkia ensin moni-puolista
kokemusta ja vasta sitten erikoistua.
– Monipuolinen kokemus auttaa kokonaisuuksien
hahmottamisessa, mitä myös asiakkaat usein luotet-tavalta
asiantuntijaltaan edellyttävät. Kokonaisuuden
hahmottaminen auttaa tunnistamaan seikat, joita olisi
syytä tutkia tarkemmin.
Monipuolinen kokemus auttaa myös tunnistamaan
sen, mitä tulevaisuudessa tosiasiassa haluaa tehdä.
Kaikki urahaaveet eivät aina toteudu heti, mutta Kor-keakivi
kannustaa miettimään, mikä on oman uran
punainen lanka ja säilyttämään sen.
– Vaikka ei heti pääsisi tekemään juuri niitä töitä,
joita eniten haluaa, kannattaa tehdä sellaisia asioita,
jotka auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Olen itse-kin
rakentanut osaamiseni matkan varrelta keräämis-täni
palasista ja muodostanut niistä kokonaisuuden,
hän sanoo.
”HALUAN OLLA
PARAS SIINÄ,
MITÄ TEEN.”
Rovaniemeläisellä Satu Miinalalla, 42, on asiakkaita
Oulusta Utsjoelle asti: siis puolen Suomen pituudelta.
Työskentelyalueen laajuus pohjoisessa on ymmärret-tävää.
Rovaniemeltä ylöspäin on monia paikkakuntia,
joilla ei ole tarjolla asianajopalveluita lainkaan. Rova-niemellä
asianajajia on paljon, ja töitä näyttää Miinalan
mukaan riittävän hyvin kaikille.
– Pienessä yleistoimistossa juttukanta on laaja, ja
saan olla hyvin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Tykkään siitä hirveästi, Miinala kertoo.
Hän on pyörittänyt kahden asianajajan toimistoa
kollegansa Niina Kaisanlahden kanssa vuodesta 2013.
Koska etäisyydet työskentelyalueella ovat pitkiä,
hyvin monia asioita hoidetaan sähköpostilla ja video-neuvotteluilla.
17