MINUN AMERIKKANI
Minun
Lapsuudessani Amerikka näyttäytyi minulle Disneyn piirrettyjen kautta.
Koko maa tuntui yhtä tarunhohtoiselta kuin Disneyland ja niin kaukaiselta,
että sinne tuskin koskaan pääsisin.
TEKSTI JA KUVA: JARNA KAPLAS
Vietin suuren osan lapsuudestani valtavien romukaso-jen
keskellä Pieksämäellä, sillä vanhempani pyörittivät
kierrätysyritystä. Opin jo nuorena, että yhden romu voi
olla toisen aarre.
Makeammat Kalifornian rusinat
Toisinaan meille tuotiin käytöstä poistettuja auto-ja
kierrätettäväksi, niiden joukossa oli myös vanhoja
amerikanrautoja. Vaikka usein näistä autoista jäljellä
oli enää vain ruosteen runtelema runko, oli 50-luvun
muotokielessä jotain hyvin kaunista ja kiehtovaa.
Myöhemmin Amerikan-autot täyttivät nuoruuttani
paljonkin, sillä kaverini kautta päädyin moderoimaan
autoharrastajien keskuudessa suosittua overdrive.fi
-keskustelufoorumia ja järjestämään Big Wheels -har-rasteajoneuvotapahtumaa,
joka kokosi vuosittain Piek-sämäelle
tuhansia upeita harrasteautoja omistajineen.
Haave matkustamisesta noiden upeiden autojen syn-nyinsijoille
vahvistui vuosi vuodelta.
Kun opiskelin Jyväskylän ammattikorkeakoulun
Tiimiakatemiassa, meillä oli opiskelijakavereidemme
kanssa tavoitteena tehdä yhteisiä projekteja niin paljon,
että saamme kerättyä rahat matkaan maailman ympä-ri.
Suunnittelimme matkareitin yhdessä ja minulla oli
sen suhteen oikeastaan yksi ainoa toive; halusin päästä
katsomaan, onko Kalifornia oikeasti sellainen kuin se
on mielikuvissani.
Tavoitteemme toteutui ja pääsimme matkalle. Kun
ajelimme mutkittelevaa Highway 1:tä San Franciscosta
kohti Los Angelesia, muistan hämmästelleeni kuinka
tarkasti todellisuus vastasi odotuksiani. Myös Kali-fornian
rusinat maistuivat siellä vähän makeammilta.
Tarinan syntysijoilla
Kymmenen vuotta sitten perustin parin kaverini kans-sa
ravintolan, jonka nimesimme Mortoniksi. Ravinto-la
sai nimensä tarinasta, joka alkoi samasta paikasta
missä ensimmäinen ravintolamme sijaitsi, Rautalam-milta.
Tarinan mukaan 1600-luvulla rautalampilai-nen
Martti Marttinen lähti kaskenpolttajaksi Ruotsin
suomalaismetsiin ja myöhemmin suvun matka jatkui
meren yli Amerikan mantereelle. Siellä sukunimi taipui
paikalliseen suuhun sopivasti Mortoniksi. Myöhem-min
suvun nimi ikuistettiin historiankirjoihin, kun
värikkäiden vaiheiden jälkeen yksi suvun jälkeläisistä,
John Morton raapusti allekirjoituksensa Yhdysvalto-
jen itsenäisyysjulisteen (Declaration of Independence) ja
liittyi arvostettujen perustajaisien, founding father-sien,
joukkoon.
Minua tuossa tarinassa inspiroi se, kuinka rohkean
savolaisukon ottamilla pienillä askelilla voi lopulta olla
aivan valtavia vaikutuksia. Tuo tarina muuttui minulle
todeksi viimeistään, kun vuonna 2015 pääsin viimein
vierailemaan John Mortonin kotitalolla Prospect Parkin
pikkukaupungissa Pennsylvaniassa ja Philadelphian
Independence Hallissa.
Alkuperäisessä tarinassa Martti Marttinen pakkasi
eväänsä tuohikonttiin ja lähti ihmettelemään maa-ilmaa.
Me puolestamme päätimme pakata eväämme
merikonttiin ja niin syntyi Konttiravintola Morton. Ny-kyään
konttiravintolamme toimivat kesäisin kuudella
paikkakunnalla sekä marraskuusta lähtien Helsingissä
ympäri vuoden. Toivon, että voimme Konttiravintoloiden
kautta rohkaista ihmisiä katsomaan elämää seikkailuna.
Minulle yksi tulevaisuudessa siintävä seikkailu on
koko perheen yhteinen matka Kaliforniaan. Mieheni
ja poikani kanssa olemme haaveilleet kurvailevamme
yhdessä pitkin Tyynen valtameren rantateitä pysähtyen
rannikkokaupunkeihin jännittämään NHL-jääkiekkoa.
Matka oli suunnitteluilla jo tämän vuoden keväälle,
mutta maailmantilanteesta johtuen se siirtyi tulevai-suuteen.
Toivon, että tämä haave vielä toteutuu ja ehkä
sitten viimein pääsen myös sinne Disneylandiin.
Jarna Kaplas on kuopiolainen ravintola-alan yrittäjä, joka
perusti ensimmäisen Morton-ravintolansa Rautalammille
vuonna 2010.
46 | SAM MAGAZINE 4/20