TEEMA
Perhe-elämää lockdownissa
Muutimme talvella New Yorkin pohjoispuolelle, noin 20 kilometrin päähän Manhattanin
rajasta, vain kuusi viikkoa ennen kuin koronasulku (lockdown) alkoi. Tunnelma oli aika
pelottava, kun pahimman epidemian aikaan huhti-toukokuussa, helikopterit pörräsivät
viikkokaupalla kylämme yllä vieden potilaita New York Citystä muiden alueiden
sairaaloihin, Albanyyn ja aina Connecticutiin saakka.
TEKSTI JA KUVAT: KIRSI MÄHÖNEN
Kevään ajan olo oli ulkopuo-linen.
Viikon kohokohta oli
kävely rantapuistossa tai
pyöräily pitkin kylää hollan-tilaisperheen
kanssa, johon
ehdimme tutustua ennen sulkua. Muu-toin
olimme keskenämme. Mitään asioita
ei saanut hoidettua, koska kaikki oli sul-jettuna.
Pelkkä ruuan hankkiminenkin
osoittautui työlääksi ja stressaavaksi.
We got toilet paper
Koska meillä ei ollut lastenhoitajaa, ja
mieheni teki päivisin töitä, ainoa mah-dollisuutemme
kauppakäynnille oli il-lalla.
Ruokakauppoihin oli jonot, niillä
oli lyhennetyt aukioloajat ja vain yksi
henkilö perheestä sai mennä ostoksille.
Joskus kävi niin, että kauppa meni kiinni
ennen kuin jonosta ehti päästä sisään.
Useat tuoretavarat, kuten kananmunat
ja leivät, olivat välillä myyty loppuun jo
päivällä ja monet muutkin hyllyt am-mottivat
tyhjinä - etenkin leivontatar-vikkeet,
pastat, riisit, siivousaineet ja
vessapaperit puuttuivat.
Yritimme tilata ruokaa myös netin
kautta, mutta se oli melko toivotonta.
Uusia toimitusaikoja ilmestyi kauppo-jen
palveluihin aamuyön tunteina, ja ne
olivat yleensä kahden viikon päähän.
Meillä oli ostoskorit valmiiksi tehtynä
neljään eri nettikauppaan, ja otimme
öisin mieheni kanssa vuoroja, jolloin
vahtasimme uusia jakeluaikoja. Välillä
valvoimme monta yötä tuloksetta. Jos
onnistui saamaan toimitusajan, osa ti-latuista
tuotteista oli tietenkin kahden
viikon päästä jo myyty loppuun tai pois-tunut
valikoimista.
Pahimpana aikana ajoimme 1,5 tun-nin
matkan päähän maaseudulle ruoka-kauppaan,
jossa ei ollut jonoja ja hyllyistä
löytyi lähes kaikkea. Tiettyjen tuotteiden
ostomäärää oli rajoitettu, joten kävimme
mieheni kanssa vuorotellen useamman
kerran, jotta saimme ostettua useampia
pieniä 2 rullan talouspaperipakkauksia
sekä käsidesiä. Vessapaperin korvikkee-na
käytimme halpoja, pehmeitä lautas-liinoja,
joita sai hankittua tukkuliikkees-tä
valtavissa paketeissa. Kun toukokuun
lopussa kuljettaja kantoi nettitilauk-semme
tavaroita pihaan, kuopus kiljui
ja juhli kuistilla suureen ääneen ”We got
toilet paper!” niin, että koko kadun väki
tiesi meillä käyneen hyvä tuuri.
Tilanne parani hitaasti kevään lo-pulla
ja kesän aikana, ja nyt syksyllä on
kaupat olleet taas hyvin varusteltuja ja
nettikaupatkin toimivat. Edelleen kau-poissa
on nuolet lattiassa ja hyllyvälejä
saa kulkea vain yhteen suuntaan. Muu-toin
tunnelma on paljon rentoutuneem-pi,
eikä kanssa-asiakkaita kyräillä enää
epäluuloisesti, vaan tuntemattomillekin
taas jutellaan ja moikkaillaan.
Myös adoptoitavat koirat loppuivat
monista osavaltioista täysin, eikä mui-takaan
lemmikkejä ole oikein ollut saa-tavana.
Polkupyörät ja lasten ulkoleik-kivälineet
myytiin loppuun jo varhain
keväällä, samoin uima- ja porealtaat.
Pihoille nousi toinen toistaan hienompia
kiipeilytelineitä, kun perheet perustivat
omia ”leikkipuistojaan” julkisten leik-kialueiden
pysyessä kiinni heinäkuulle
saakka.
Opettajat olleet luovia
Koulut ja päiväkodit pysyivät kiinni ke-vään,
etäopiskelu oli rankkaa ja hanka-
Pahimpana aikana
ajoimme 1,5 tunnin
matkan päähän
maaseudulle ruoka-kauppaan,
jossa ei ollut
jonoja ja hyllyistä
löytyi lähes kaikkea.
18 | SAM MAGAZINE 4/20