KOLUMNI
Matkailu todellakin avartaa
AMERIKKALAINEN KIRJAILIJA Mark Twain on lausunut
“Matkustaminen on kuolettavan vaarallista ennakkoluu-loille,
kiihkoilulle ja ahdasmielisyydelle, ja siksi monet tar-vitsevat
sitä niin kipeästi.” Kirjailija toteaa, että ihmisen,
joka on koko elämänsä oleskellut maantieteellisesti
hyvin rajatulla alueella, “yhdessä pienessä maapallon
nurkassa”, on lähtökohtaisesti vaikea omaksua avaran
hyväksyvää ja hyväntahtoista näkemystä erilaisista ih-misistä
ja asioista.
Oma isäni syntyi ja kasvoi Viipurissa, Suomen kan-sainvälisimmässä
kaupungissa vuonna 1918. Kaupun-gissa
asui runsaasti venäläisiä, saksalaisia, ortodokseja,
katolisia ja juutalaisia vähemmistöjä. Isäni sai selvästi
vaikutteita kaupungin monikulttuurisuudesta.
Isäni istutti kansainvälisyyden myös lapsiinsa. Olem-me
kaikki asuneet merkittävän osan elämästämme ul-komailla.
Olen opiskellut tai työskennellyt seitsemässä
maassa sekä vieraillut vajaassa sadassa maassa.
Maailmalla varhaisiässä kasvaneet lapseni ovat vailla
ennakkoluuloja. Esimerkiksi vanhimman poikani par-haat
kaverit ala-asteella olivat Iranista, Tanskasta ja
Nigeriasta. Suvaitsevaisuuden merkityksestä ihmisar-volle
ei tarvinnut puhua. Se syntyi itsestään.
Pääsin tyydyttämään uteliaisuuttani vieraita maita
ja kulttuureja kohtaan vasta teini-iässä, vaihto-op-pilaana
pikkukaupungissa Pennsylvaniassa. Perheen
isä oli yrittäjä. Äiti oli kotirouva, jolla oli akateeminen
koulutus. Molemmat äänestivät republikaaneja.
Vaihto-oppilasvuotenani tuntemieni amerikkalaisten
tiedot muusta maailmasta olivat todella niukkoja. Me-dian
tarjonta oli hyvin paikallista ja kouluopetuksessa
keskityttiin Yhdysvaltoihin. Onneksi amerikkalaiset
vanhempani olivat avarakatseisia ja seurasivat maail-man
tapahtumia. Kotiin tulivat muun muassa Time ja
National Geographic-aikakauslehdet, joista imimme
tietoa maailmasta. Televisiosta katsottiin kansallisten
verkkojen uutisia. Kaapelikanavia eikä sosiaalista me-diaa
ei ollut, eikä näin ollen niiden synnyttämiä kuplia.
Yksikään amerikkalaisista koulukavereistani ei ollut
käynyt USA:n ulkopuolella. Sittemmin on ollut mielen-kiintoista
havaita, kuinka heistä ulkomailla asuneet
ja matkustaneet ovat selvästi avarakatseisimpia kuin
kotimaassa pitäytyneet. Sama ilmiöhän toistuu koko
väestön tasolla. Mitä enemmän ihmisillä on kosketusta
ulkomaailmaan, sitä vähemmän kansallisia tai etnisiä
ennakkoluuloja heillä on. Rannikoilla ollaan suvaitse-vaisempia
kuin keskilännen sydänmailla.
Joka puolella ollaan toki kiinnostuneita kohtaamaan
ulkomaalaisia ja ollaan ystävällisiä heitä kohtaan. Vali-tettavasti
ennakkoluuloista ja aiheettomista peloista on
vaan vaikea päästä eroon iän karttuessa. Juuri pelosta
vieraita kohtaan on kummunnut pelottavia ilmiöitä
amerikkalaiseen yhteiskuntaan viime vuosina.
Mark Twainin viisasta neuvoa olisi syytä seurata tänä
päivänä, kun maiden ja kansojen keskinäinen riippu-vuus
on lisääntynyt ennennäkemättömällä vauhdilla.
Toki menossa oleva pandemia rajaa fyysistä matkus-tamista,
mutta toisaalta virtuaaliset mahdollisuudet
ovat lähes äärettömät. Horace Greeleyn vuonna 1865
lausuma “Go West, young man!” voisi tänä päivänä kuu-lua
“Go virtual, young man!”
Tapani Kaskeala on ekonomistin koulutuksen saanut kansainvälisen rahoituksen ja kaupan tuntija. Ennen eläköitymis-tään
hän työskenteli Finpron toimitusjohtajana sekä Lontoossa Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin johtokun-nan
jäsenenä. Kaskeala on tarkkaillut maailmaa myös muun muassa Brysselistä ja Washington DC:stä käsin. Viime vuo-det
hän asunut Floridassa, jossa hänen vaimonsa Mia Hagman toimii suomalaisen seurakunnan pastorina.
SAM MAGAZINE 4/20 | 37