yhtenä harvoista suomalaistaustaisista
amerikkalaisista yhdeksän kuukautta,
aina toukokuuhun 2007 asti (HS Sun-nuntai
3.6.2007).
Irakissa ei käyty enää perinteistä rin-tamasotaa,
kuten vielä osittain Vietna-missa
käytiin. Amerikkalaisilla oli yli-voimainen
iskukyky, mutta vihollinen
pelasi eri säännöillä: se iski itsemur-haiskuilla,
sala-ampujilla ja tienvarsi-pommeilla.
Vihollinen oli käytännössä
näkymätön, ja saattoi olla missä tahansa
omalla maaperällä. Näin oli myös New
Yorkissa viime keväänä. Pelkkä tulivoi-ma
ei auta, koska vihollinen ei ole pai-kallistettavissa.
Eristyksissä olemiseen, joka on tullut
tutuksi myös koronapandemian aikana,
Toukolehto sai totutella jo Irakissa, var-sinkin
”kommunikaatiopimennyksen”
(black out) aikana. Silloin viestintätuki-kohdan
ja sen ulkopuolisen maailman
välinen kommunikointi oli strategisista
syistä kielletty jopa viikkojen ajan.
Kriisien jälkeiset traumat
Toukolehto palasi Irakista ulkoises-ti
ehjänä ja hyväkuntoisena keväällä
2007. Terveellisten elintapojensa, ehjän
taustansa ja varmasti hyvän onnen-kin
ansiosta hän ei ollut sisäisestikään
yhtä hajalla kuin monet sodasta pa-lanneet.
Sopeutuminen rauhantilaan ei
ollut kuitenkaan aivan yksinkertaista
Toukolehdollekaan. Hän eli jatkuvassa
virittyneessä valmiustilassa ja huomasi
ylireagoivansa arkisiin ääniin ja asioihin.
Kuntoutuksen jälkeen Toukolehto
kouluttautui kahdeksan vuoden ajan
psykiatriksi, minkä jälkeen hänen on
pysyttävä seitsemän vuotta armeijan
palveluksessa. Pohjalla oli alkuperäinen
kolmen vuoden palvelusopimus Irakin
komennuksineen.
Opintojensa aikana Toukolehto eri-koistui
traumaperäisen stressihäiriön
(Post Traumatic Stress Disorder) hoitoon.
Termi kattaa alleen vähän laajemmin
sen, mitä maailmansotien aikana tarkoi-tettiin,
kun puhuttiin kranaattikauhus-ta
(shell shock), toteaa Toukolehto. Itse
hän ei saanut PTSD-diagnosia, mutta
sanoo sodasta palautumisen vieneen
pari vuotta.
- Stressin särkemä sotilas ei kykene
yleensä menemään edes ulos ovesta, sa-noo
Toukolehto, työskenneltyään vuosia
kliinisestä traumasta kärsivien parissa.
Sama pätee myös rauhanaikaisiin
kriiseihin, kuten koronapandemiaan,
mutta varsinkin kaikista murheelli-simpiin,
kouluampumisiin. Sellaisesta
New Yorkin jälkeen Olli Toukolehdon seuraava armeijakomennus vei hänet vuosiksi Havaijille.
selvinneet nuoret ihmiset ovat pitkään
alttiita epätoivoisille teoille, kuten on
ilmennyt esimerkiksi eteläfloridalaisen
Parklandin koulun tragedian jälkeen
(Miami Herald 24.3.2019).
- Meistä vanhimmilla ja nuorimmilla
resilienssi on yleensä työikäisiä mata-lampi,
sanoo Toukolehto.
Yksin on aina hukassa. Yhteisön,
oli se sitten perhe, ystävät, kollegat tai
luokkatoverit, tuki on tärkeä osa psyyk-kistä
resilienssiä. Toukolehto sanoo säi-lyttäneensä
sen pitämällä yhteyttä lähei-siin
sekä päivittäisillä rutiineilla, kuten
meditaatiolla. Myös asuntoasiat ovat
pitäneet hänet kiireisenä.
Kesällä Toukolehto myi talonsa
Virginiassa, aivan maan pääkaupun-gin
Washington D.C.:n liepeiltä. Ennen
New Yorkin komennusta hän työskenteli
Fort Belvoirin tukikohdassa asevoimien
mielenterveyskeskuksen apulaisosasto-päällikkönä.
Seuraavaksi oli hankittava
uusi koti Havaijilta.
- Myös nämä aiheesta tehdyt artik-kelit
ovat hyvää kognitiivista harjoitusta
ja minusta on hauska tehdä yhteistyötä
suomalaisen median kanssa, sanoo Olli
Toukolehto.
Tämän artikkelin odottaessa julkai-sulupaa
Yhdysvaltain armeijan viestin-täosastolta
elokuun lopussa, Olli Tou-kolehto
heräsi flunssaisena. Hän meni
samana päivänä Covid-19-testiin ja sai
siitä positiivisen tuloksen. Kohtalon ivaa?
Uudessa Havaijin kodissa oli remontti
kesken, eikä siellä voinut asua, saatikka
sitten sairastaa. Siksi Toukolehto ma-joitettiin
yhden sairaalapäivän jälkeen
Covid-19-potilaille osoitettuun hotelliin,
missä asui muitakin erikoisten asumis-järjestelyjen
vaivaamia asiakkaita.
Lokakuussa hän oli jo täysin toipu-nut
ja kiireisenä sorvin ääressä armeijan
terveyskeskuksessa. Resilienssiä riitti.
Petri Kosonen on helsinkiläinen vapaa toi-mittaja,
joka on asunut Yhdysvalloissa ja
seuraa edelleen aktiivisesti maan politiik-kaa
ja tapahtumia.
*artikkelissa mainitut New York Cityn koro-naluvut
ovat kesäkuulta, tilanne 19.11.2020;
292 000 sairastunutta ja 24 149 kuollutta.
Yhteisön, oli se sitten
perhe, ystävät, kollegat
tai luokkatoverit,
tuki on tärkeä osa
psyykkistä resilienssiä.
24 | SAM MAGAZINE 4/20