Globaalin yhteistyön merkitys
pandemian aikana
Matkustusrajoituksia, videokonferensseja, syyttäviä sormia... Vuosi 2020 on paitsi
mullistanut monia elämän ja työnteon rutiineja, se on nostanut myös esiin kansain-
välisten suhteiden prioriteetteja. Pandemian tuomat muutokset luovat sekä haasteita
että uusia mahdollisuuksia kansainväliseen yhteistyöhön ja tutkimukseen.
TEKSTI: TUULI-ANNA HUIKURI
Yhdysvaltain presidentti
Donald Trump perään-kuulutti
YK:n yleiskokouk-sessa
syyskuussa, että jä-senmaiden
on tuomittava
Kiina sen roolista koronapandemian
aiheuttajana. Trumpin vetoomus oli
jatkoa hänen kovalle retoriikalleen
koskien ”Kiina-virusta”, mikä pei-laa
selkeästi maailman kahden su-pervaltion
keskinäistä valtataistelua.
Rajat kiinni!
Ja kilpailu paremmuudesta
Pandemia on kärjistänyt monien maiden
välisiä suhteita. Erityisesti valtioissa,
joissa maahanmuuttokriittisyys on ol-lut
nousussa, koronakriisi on tarjonnut
tervetulleen verukkeen tiukentaa maa-hantulon
säätelyä julkisen terveyden
nimissä. Turismi ja yleinen vapaa liik-kuvuus
ovat kohdanneet kovia rajoitteita
jopa EU:n jäsenmaiden välillä.
Myös vertailu kansainvälisestä pa-remmuudesta
pandemian hallinnassa on
yleistynyt. Esimerkiksi John Hopkins yli-opiston
jatkuvasti päivittyvä tietokanta
listaa valtioita ja alueita koronatilanteen
vakavuuden mukaan, vaikka tapaus-lukujen
todenperäisyyden arviointi on
erittäin haastavaa.
Vertailua maiden lähestymistavoista
pandemian hallintaan on vaikea välttää,
mikäli haluamme oppia, mitkä säädök-
set ovat olleet tehokkaimpia sekä taudin
leviämisen hidastamisessa, että talouden
vakauttamisessa. Kun Ruotsin lähesty-mistapa
koronakriisin aiheutti hämmen-nystä
sekä kritiikkiä, Uusi-Seelanti ja Ete-lä-
Korea ovat taas saaneet paljon kehuja
infektioiden hillinnässä. Kilpailu parem-muudesta
ei ole kuitenkaan rakentavaa
silloin, kun kansainvälistä avunantoa ja
yhteistyötä kaivattaisiin kipeimmin.
Tarve kansainvälisen
päätöksenteon koordinointiin
Pandemia on nostanut esille globalisaa-tion
myötä syventyneen kansainvälisen
riippuvuuden. Tiivistyneet kauppa-, in-formaatio-,
ja matkustusyhteydet ovat
saattaneet valtiot ja mantereet jatkuvaan
vuorovaikutukseen viime vuosisadan
aikana. Kun uutiset, hyödykkeet, ja ih-miset
liikkuvat enemmän yli valtioiden
rajojen kuin koskaan aikaisemmin, maat
ovat alttiita vaikutteille ja poliittiselle
päätöksenteolle muualla maailmassa.
Aluksi länsimaissa ei kiinnitetty juu-rikaan
huomiota Kaukoidässä leviävään
virukseen. Nykypäivänä ongelmat Kii-nassa
kuitenkin leviävät helposti ympäri
maailmaa, eikä yksikään valtio pysty
hallitsemaan viruksen vaikutuksia yksin
loputtomiin. Nyt ”teidän ongelmanne”
ovat niin ikään meidän ongelmamme.
Globalisaatio on tuonut mukanaan
vastaavanlaisia haasteita useilla maa-ilmanhallinnon
osa-alueilla. Paitsi tä-mänhetkisen
pandemia-aallon myös
talouskriisien ja kansainvälisen rikol-lisuuden
haittavaikutukset ovat laa-jentuneet
viimeisen puolen vuosisadan
aikana. Lisäksi ilmastonmuutos on kas-vanut
yhdeksi aikakautemme merkit-tävimmistä
ilmiöistä, joka vaatii aitoa
yhteistyötä ratketakseen.
Maailmanlaajuisten haasteiden le-vitessä
on havaittavissa yleensä kaksi
vastakkaista ilmiötä. Niin sanottu si-säänpäin
kääntyminen voi olla hou-kuttelevaa:
esimerkiksi Suomen kal-tainen
pieni maa voi pyrkiä välttämään
haittavaikutusten leviämisen ulkomailta
erilaisin rajoituksin. Eristäytyvä ulkopo-litiikka
on kuitenkin voimaton vastaa-maan
globalisoituneen maailman rea-liteetteihin,
sillä globaalien ongelmien
Ei ole uutinen, että
valtioiden täytyy
pystyä yhteistyöhön
maailmanlaajuisten
ongelmien
ratkaisemiseksi.
34 | SAM MAGAZINE 4/20