lähettäminen raastaa hermoja.
En uskonut koskaan, että 2000-lu-vulla
teollistuneessa maassa langatto-masta
nettiyhteydestä voi vain haaveilla
ja tietokoneen päivitysten kanssa saa
tapella tunteja siinä onnistumatta.
Torstaisin ruokakauppaan
Pelkistettyä elämäämme rytmittää vii-koittaiset
rutiinit ja esimerkiksi ruo-kakaupassa
käynti kannattaa ajoittaa
torstaihin, jolloin proomun tuoma vii-koittainen
vihannes- ja hedelmälasti
on ehtinyt ruokakaupan hyllyille asti.
Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä
kuulemani mukaan kymmenen vuotta
sitten tuoreiden banaanien saanti oli sa-tunnaista,
kun nykyisin niitä on tarjolla
useimpina päivinä viikossa.
Vaan eipä kymmenen vuotta sitten
suuressa osassa saaren taajama-alueita
ollut sähköjäkään. Sähköverkko on siitä
laajentunut, mutta silti etäisyyksien ja
harvan asutuksen takia useat tuottavat
kotiensa energian vieläkin generaatto-reiden
avulla.
Korkeiden rakennuskustannusten
vuoksi saaren rakennuskanta pohjautuu
liikuteltaviin parakkikoteihin, joihin teh-tyjen
laajennusten määrässä, ulkonäössä
ja laadussa vain mielikuvitus on rajana.
Posti vesitasolla
Se, mitä saarella ei ole, sitä ei tarvi-ta
tai se tilataan Amazon Prime-verk-kokaupasta.
Tosin monet myyjät eivät
suostu lähettämään tuotteitaan tänne
periferiaan ja jos suostuvatkin, kuljetus
kestää taatusti pidempään kuin luvatut
kaksi päivää.
Meidän kyläämme postin tuo vesitaso,
joka syys- ja talvimyrskyjen aikaan ei voi
toisinaan lentää päiväkausiin. Tuolloin
kirjeet eivät kulje, postin hyllyt humisevat
tyhjyyttään ja ihmiset kuulostelevat
odottavasti postikoneiden ääniä. Noina
päivinä aika tuntuu pysähtyneen.
Pienessä kaupungissa kaikki tunte-vat
toisensa ja tietävät toistensa asiat,
niin hyvässä kuin pahassakin. Kiipeliin
joutuessa saa aina apua, koska kaikki
ovat samassa tilanteessa ja suurimmassa
osassa saarta hädän hetkellä ohikulkija
on ainut apu puhelinverkon puuttuessa.
Kahden kilometrin korkeudessa oleva Big Bear Lake on suosittu lomakohde ympäri vuoden.
Ihminen ei ole saari
Saaren ja kotikylämme väestö on värikäs
kokonaisuus, joka koostuu pääosin työn
tai luonnonrauhan vuoksi tänne muut-taneista
ihmisistä Täällä asuu myös
Alaskan tv-realitysarjoja muistuttavia
hahmoja, jotka vihaavat auktoriteet-teja
eivätkä uskalla katsoa puhuttaes-sa
silmiin. Heille tämä saari tarjonnee
viimeisiä turvapaikkoja, joissa heidän
persoonallisuutensa ei aiheuta ongelmia.
Valitettavasti maantieteellisen syrjäisyy-den,
huonon työtilanteen ja varmaan vä-hän
elämänasenteenkin takia moni elää
sosiaaliturvan varassa ja huumeongel-ma
on väkilukuun suhteutettuna huo-mattava.
Vasta täällä Thorne Bayssa olen al-kanut
arvostaa ilmaiseksi saamaani kor-keimman
tason koulutusta, jolla tosin
en tee mitään huoltoasemalla hodareita
myydessäni. Surkeat työmahdollisuudet
ovatkin suurin syy, joka aiheuttaa usein
tuntemaani raivokasta turhautumista tä-tä
Kaakkois-Alaskan Alcatrazia kohtaan.
Kaiken kaikkiaan saaren syrjäisyys ja
alkukantaisuus ovat mielenkiintoinen,
mutta myös raskas kokemus. Saman-aikaisesti
saaren pienuus ja tiivis yh-teisö
mahdollistavat uskomattomiin ja
erikoisiin ihmisiin tutustumisen, mikä
on usein suurista kaupungeista uupuva
rikkaus. Täällä voi konkreettisesti ko-kea,
että yksikään ihminen ei ole saari.
Mari Könönen on Helsingin yliopistolta vasta-väitellyt
metsätieteilijä, joka asuu amerikka-
laisen miehensä kanssa Thorne Bayn saarella
Kaakkois-Alaskassa.
Prince of Wales Island,
Alaska
►USA:n neljänneksi suurin saari (Ha-vaiji,
Kodiak Island ja Puerto Rico)
►Pinta-alaltaan hieman Delawaren
osavaltiota suurempi
►Suurimmat kylät: Craig (1000 as.),
Klawock (750), Thorne Bay (500)
►Yhteydet saarelta: Hollisin kylästä
on noin 3 tunnin lauttayhteys Ket-chikaniin,
Klawockissa on saaren
ainoa lentokenttä, mutta vesita-soilla
pääsee useampiin kohteisiin.
/ KR
SAM | 7