ei olekaan tylsä ajaa, päinvastoin – ava-rat
maisemat ovat balsamia työstressille.
Pakotan itseni tiedostamaan, että eräs
maailman arvopaperikaupankäynnin
navoista todella sijaitsee tästä vain het-ken
verran itään.
Saavun yön tunteina Lake Genevaan
voimakkaan ukkosmyrskyn säestyksellä.
Järvi näyttää salamien valossa maagisel-ta.
Tälle seudulle voin kuvitella helposti
Chicagon yläluokan pakenevan halu-tessaan
irtiottoa tiukasta cityrytmistä.
Pääkatua värittävät kalliilta näyttävät
kahvilat ja antiikkiliikkeet, mistä juon-tuu
mieleeni New York Cityyn laskevan
Hudson-joen ylävirralla sijaitsevat char-mantit
kylät, kuten Saratoga Springs.
Majoittaudun yksinkertaiseen motel-liin,
varhain aamulla suuntaan Paulin
maatilalle.
Ilman GPS-koordinaatteja ja äly-kännykkää
Paulin maatilaa olisi han-kala
löytää – pienen pieni tie matelee
kukkulan taakse kuin aarteen taakseen
kätkien. Kaarran autolla farmin pihaan ja
astun ulos. Navakka tuuli lyö lempeästi
kasvoilleni. Paulin kännykkä ei vastaa,
mutta minua vastaanottamaan tullut
Paulin vaimo vakuuttaa hänen saapuvan
aivan kohta. Vartin päästä paiskaamme
kättä. Viimeksi tapasimme Chicagos-sa
viiden tähden pilvenpiirtäjähotellin
kattoterassilla. Ajat ovat muuttuneet.
Paul esittelee ajan hampaan syö-miä
tiluksiaan silmin nähden ylpeänä.
Maatilan rakennukset on hiljakseen tar-koitus
restauroida entiseen loistoonsa.
Saatuaan potkut rahoitusalan firmasta,
SAM | 13