Yhdysvalloissa on laskutavasta riippuen noin 3-5 miljoonaa
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen jäsentä. Kongressin
vuonna 2007 tekemän päätöksen mukaisesti kaikkia heitä voi-daan
ainakin lainsäädännöllisessä mielessä kutsua intiaaneiksi.
Intiaaneja koskevia lakeja on Yhdysvalloissa säädetty paljon,
merkittävästi enemmän kuin mitään muuta ihmisryhmää kos-kevia
lakeja. Yhdysvaltain perustamisen kannalta keskeisissä
asiakirjoissa intiaaneista puhutaan kuitenkin hyvin vähän ja
osin ristiriitaisesti.
Armottomat villit
Yhdysvaltain kesällä 1776 hyväksytty itsenäisyysjulistus on
lähinnä perustelu brittivaltaa vastaan kapinoivien siirtokun-talaisten
oikeutukselle itsenäisyyteen. Sen usein lainatun toi-sen
virkkeen mukaan ”kaikki miehet on luotu tasa-arvoisiksi
ja heillä on joukko luovuttamattomia oikeuksia”, joita vallan-kumouksellisten
mielestä Englannin kuningas oli ottamassa
heiltä pois. Pääosa itsenäisyysjulistuksesta on erilaisia syytöksiä
kuningasta ja hänen hallintoaan kohtaan.
Erään syytöksen mukaan kuningas on
pyrkinyt saattamaan siirtolaisten kimppuun
intiaaneja, armottomia villejä, joiden tuhoisa
sodankäynti ei tunnetusti tee eroa iän, su-kupuolen
tai olosuhteiden suhteen. Muuta
ei sitten intiaaneista sanotakaan. Tämäkin
virke auttaa ymmärtämään miksi suurin
osa intiaaneista vastusti Yhdysvaltain val-lankumousta
ja liittyi mieluummin brittien
joukkoihin.
Vapaussodan päättyminen vallankumo-uksellisten
voittoon vaikeutti intiaanien asemaa ja vaikka sota
Britanniaa vastaan päättyikin Pariisin rauhansopimukseen 1783,
intiaanisodat jatkuivat edelleen. Osa rauhansopimuksessa Yh-dysvaltain
puolelle rajaa jääneistä linnakkeista säilyi edelleen
brittien miehityksessä ja näistä linnakkeista intiaanit saivat
usein aseita ja muonaa. Intiaanisodat veivät paljon uuden valtion
voimavaroja ja Luoteisterritorion järjestyssäännössä yritettiin
sodankäynnin lisäksi myös toisenlaista strategiaa.
Rauhaa ja ystävyyttä
Vuonna 1787 hyväksytty Luoteisterritorion järjestyssääntö kos-kee
vain Ohiojoen ja Suurten järvien välistä aluetta, mutta se
loi perustan koko nykymuotoiselle Yhdysvaltain liittovaltiolle,
johon voi liittyä uusia osavaltioita alkuperäisten kolmentoista
valtion rinnalle ja niiden kanssa tasa-arvoisina.
Järjestyssäännön mukaisesti intiaaneja kohtaan osoitetaan
aina mitä suurinta hyväntahtoisuutta, eikä heidän maitaan ja
omaisuuttaan milloinkaan viedä heiltä ilman heidän suostu-mustaan,
eikä heidän omaisuuttaan, oikeuksiaan tai vapaut-taan
koskaan häiritä tai loukata, ellei se tapahdu kongressin
oikeuttamissa oikeudenmukaisissa ja laillisissa sodissa. Sen
sijaan järjestyssäännön mukaan oikeudenmukaisuuteen ja
inhimillisyyteen perustuvia lakeja säädetään aika ajoin estä-mään
intiaaneille koituvia vääryyksiä ja säilyttämään rauha ja
ystävyys heidän kanssaan.
Luoteisterritorion järjestyssäännössä kongressi otti selkeästi
itselleen oikeuden ja vallan päättää siitä, mitä intiaanien kanssa
tehdään. Pääsääntöisesti intiaanien kanssa piti toimia oikein ja
ystävällisesti, mutta kongressi saattoi päättää toisinkin. Näiden
päätösten oikeudenmukaisuus ja laillisuus jäin yksinomaan
kongressin ratkaistavaksi.
Tästä näkökulmasta intiaanien maiden riisto tulee hyväk-sytyksi.
Intiaanit ovat perustellusti eri mieltä. Järjestyssään-tö
ei lopettanutkaan intiaanisotia tai edes rauhoittanut niitä
1700-luvun lopun Luoteisterritoriossa. Useimmat alueen in-tiaanit
eivät tahtoneet tunnustaa Yhdysvaltain valtaa alueella.
Jotkut eivät tee sitä vieläkään.
Valta kongressilla
Yhdysvaltain 1787 säädetty ja 1789 voi-maan
astunut perustuslaki mainitsee
intiaanit vain kahdesti. Ensimmäisen
artiklan toisessa pykälässä se rajaa väes-tölaskennan
ulkopuolelle ne intiaanit, joita
ei veroteta, kun lasketaan osavaltioiden
väestöä päätettäessä montako edustajaa
kukin osavaltio saa edustajainhuoneeseen.
Tämä kannanotto saa vahvistuksen myös
perustuslain 14. lisäyksessä vuodelta 1868.
Intiaanien kannalta tärkein perus-tuslain
kohta on sen ensimmäisen artiklan kahdeksas pykälä,
jonka mukaan kongressilla on valta säädellä kauppaa ulkoval-tojen
kanssa, osavaltioiden kesken ja intiaaniheimojen kanssa.
Kongressi säätikin vuosina 1790-1834 kuusi merkittävää lakia
kaupasta ja kanssakäymisestä intiaanien kanssa. Niiden nojal-le
se myönsi lupia kauppiaille, jotka halusivat käydä kauppaa
alkuperäisten amerikkalaisten kanssa. Lupia saamattomien
kauppiaiden ja heidän liittolaistensa yhteiset ponnistelut lo-pettivat
tämän niin sanotun kauppa-asemajärjestelmän 1822.
Intiaanien nykyisyyttä ajatellen merkittävintä perustuslain
pykälässä on, että se vahvistaa Luoteisterritorion järjestyssään-nön
kongressille antaman vallan hoitaa intiaaniasioita. Tähän
pykälään onkin nojattu usein silloin, kun liittovaltion hallitus
tai osavaltiot ovat pyrkineet päättämään intiaaneja koskevista
asioista kongressia kuulematta. Tätä pykälää on käytetty hy-väksi
myös silloin, kun intiaanit ovat halunneet päättää omista
asioistaan kongressista välittämättä.
MARKKU HENRIKSSON
markku.hendriksson@helsinki.fi
PROFESSORI POHTII
VTT Markku Henriksson on Helsin-gin
yliopiston Yhdysvaltain
tutkimuksen McDonnel-Douglas
-professori emeritus
Intiaanit Yhdysvaltojen perustamisasiakirjoissa
Erään syytöksen
mukaan kuningas on
pyrkinyt saattamaan
siirtolaisten kimppuun
intiaaneja.
SAM | 31
link
