– Yhtenä talvena oli paljon lunta ja
tein leijonan. Laitoin peiton sen selkään
ja naapuruston lapset tulivat istumaan
lumileijonan päällä. Meillä oli hauskaa
yhdessä.
Olivatko ihmiset silloin onnellisem-pia
kuin nykyään?
– Me teimme kaikkea. Nyt lapset
istuvat television edessä. Heitä viihdy-tetään.
Me viihdytimme itse itseämme
ja teimme itse viihteemme. Nykyajan
lapset eivät ymmärrä, mitä heiltä puut-tuu.
Joskus vanhemmat saavat heidät
osallistumaan urheiluun, mutta ilman
sitä… en tiedä mitä he tekevät.
Perheellä ei ollut paljoa rahaa ja
Maxine sanoo, että vanhemmat olisivat
olleet onnellisempia, jos heillä olisi ollut
enemmän rahaa. Maxinen lapsuuden-kodissa
oli neljä kerrosta: kellarikerros,
asuinkerros, makuuhuoneet yläkerrassa
ja lisäksi vinttikerros.
– Me asuimme mäenrinteessä ja iso-vanhempani
asuivat mäen päällä. Menin
usein polkua pitkin heitä tapaamaan.
Luulin, että omistimme maan. Omis-timme
talon ja missä se oli, mutta mä-ki
kuului serkulleni. Meillä oli iso piha
puutarhoineen, kanatarha ja kasvatim-me
myös sikoja.
– Menin isoäidin luokse ja hän toi
maitokannun kylmähuoneesta ja suk-laakakkua.
Se oli parasta suklaakak-kua
mitä tiedän. Mummo istui pöydän
toiselle puolelle ja minä istuin toisella
puolella. Hän vain istui ja katseli minua.
Mutta kai te juttelitte?
– Emme. Hän ei puhunut englan-tia
ja minä en puhunut puolaa. Em-me
koskaan keskustelleet. Äitini olisi
maksanut jollekin, joka olisi opetta-nut
meille lapsille puolaa, mutta minä
sanoin: ”En minä, koska hän on ollut
tässä maassa pitempään kuin minä ja
hän ei puhu englantia, niin minä en
opettele puolaa”.
Sosiaalinen Maxine on aina ollut me-nossa.
Kemikaalien käyttö työpaikalla
paljain käsin oli ehkä syy ensimmäiseen
syöpään. Seurasi kaksi muuta syöpää ja
aivohalvaus, joka vei osittain kävely-kyvyn.
Mutta Maxine on aina palannut
kotiinsa voittajana.
Ilona Kanto on suomalainen toimittaja,
joka asuu Los Angelesissa miehensä Er-kin
kanssa.
Maxinellä riittää aina tekemistä. Jouluksi ja pääsiäiseksi hän koristelee talon.
SAM | 41