Astronautti Timothy Kopra:
Kuin laittaisi työkaluja pakkiin
244 päivää avaruudessa viettänyt suomalaissukuinen amerikkalaisastronautti
Timothy Kopra vieraili toukokuussa Vantaan Heurekassa kertomassa työstään.
Timothy Kopra oli kuusivuotias,
kun hän katsoi televisiosta
ensimmäisten amerikkalaisten
astronauttien laskeutumista
kuuhun vuonna 1969.
– Voisi sanoa, että koko maailma tuijotti
Apollo 11-missiota. Sain tästä kipinän, että
haluan päästä kuuhun, kertoo Timothy
Kopra unelma-ammattinsa löytymisestä.
– Parasta astronautin töissä on ehdottomasti
näköalat, niihin en kyllästy koskaan.
Maapallomme on uskomattoman kaunis.
Myös avaruuskävely on käsittämättömän
hieno kokemus, mutta samalla se on valtavasti
valmisteluja vaativa prosessi.
Treenaaminen avaruudessa
54-vuotiaan Kopran viimeisin avaruusmatka
kesti 186 päivää, paluusta on kulunut lähes
vuosi. Rankinta missioissa on paluu maahan.
Kun on ollut pitkään painottomassa
tilassa, sopeutuminen painovoimaan vie
oman aikansa.
– Pahoinvointia voisi kuvailla merisairaudeksi.
Tämä tila erilaisine särkyineen vie
noin kolme viikkoa, kunnes elimistö tottuu
taas maankamaralla liikkumiseen. Myös
silmät joutuvat koville ja joillekin astronauteille
on tullut pysyviä näkövammoja, koska
silmän paineistus muuttuu.
Lihasharjoittelun tärkeys korostuu avaruudessa.
Luuntiheydestä häviää kuukaudessa
kaksi prosenttia, jos ei treenaa. Kopra
kertoo, että kansainvälisellä avaruusasemalla
on oma kuntosali.
– Treenasin päivittäin ja tämän ansiosta
palasin maahan jotakuinkin samassa lihaskunnossa
kuin olin lähtiessä.
Timothyn vaimo Dawn kertoi Vantaan
Heurekassa myös omasta roolistaan tukijoukoissa
ja jännittäjänä.
– Onhan se vähän outoa, kun voi illalla
kävellä pihalle ja vilkuttaa miehelleen avaruuteen.
Jännittävimpiä hetkiä minulle ovat
olleet laukaisut ja kuukävelyt, joihin liittyy
suurin riski.
Isoisän kotimaa
Suomalaisjuuristaan ylpeä Tim kertoo, että
hän on oppinut kolmen Suomi-vierailun
aikana ymmärtämään paremmin itseään ja
isäänsä Lennart Kopraa. Kopran isoisä Antti
lähti Amerikkaan vuonna 1910.
– Isäni oli hiljainen ja mietteliäs mies.
Hän piti puhuessaan usein pitkiä ajatustaukoja.
Timin poika on perinyt tämän persoonallisuuspiirteen.
Kopra kertoo valmentaneensa
poikaansa työhaastattelua varten.
– Sanoin hänelle, että kun haastattelija
kysyy jotain, älä jää miettimään hiljaisesti
vaan sano vaikka, että ”Tuo oli hyvä kysymys,
annas kun mietin”.
Tavoite kirkkaana
54-vuotias Timothy Kopra kertoo kuinka
hän opiskellessaan Yhdysvaltojen arvostetuimmassa
sotakorkeakoulussa West Pointissa
kuuli inspiroivia puhujia, joista jokainen
rohkaisi ja kannusti häntä eteenpäin sekä
kannusti yrittämään enemmän, tai tekemään
kovemmin työtä.
– Mikään näistä yksin ei ollut tie perille
vaan kaikki yhdessä auttoivat lopullisen
päämääräni saavuttamisessa.
Mitä annat neuvoksi nuorille, jotka tavoittelevat
”naurettavan” suuria tavoitteita
tai jotka vielä tuskailevat oman ”missionsa”
kanssa eivätkä tunnu löytävään omaa
juttuaan?
– Koko elämä on kuin laittaisi lisää työkaluja
pakkiin. Sellaisetkin työt tai opiskelut,
jotka saattaa tuntua turhilta, auttavat sinua
loppupeleissä pääsemään maaliin.
– Vaikka harvoista meistä tulee matemaatikkoja,
algebran tankkaaminen opettaa
meitä ajattelemaan loogisesti. Tai vaikka harvasta
meistä tulee historioitsijoita, historian
opiskelu auttaa meitä oppimaan menneistä
ja välttämään samoja virheitä.
– Ei ole olemassa täydellistä uraa tai työtä,
joka olisi pelkkää glamouria. On vain paljon
kovaa työtä ja siitä seuraavia onnistumisia,
kannustaa Timothy Kopra suomalaisnuoria.
TEKSTI JA KUVA: LENA HARTIKAINEN
SUOMI – USA 39