lessa vielä alle +25C, uin ja katsoin paljon
tv:tä kehittäen addiktion päivästä toiseen
kodin osto- ja remonttiohjelmia pyörittävään
kanavaan.
Syyskuun alussa muutimme Wisconsin
Dellsistä takaisin mieheni kotikaupunkiin
Appletoniin, joka on myöskin Wisconsinin
osavaltiossa. Olimme aloittaneet vuokra
asunnon etsinnän jo elokuussa, mutta
asunnon löytäminen oli hankalaa, koska
muutimme alueelle ilman työpaikkoja. Täällä
yleinen vaatimus asunnon saamiselle on,
että vuokralainen tienaa kolme kertaa kuukausivuokraa
vastaavan määrän kuukaudessa.
Onneksemme saimme ihanan kahden
makuuhuoneen asunnon hyvältä alueelta.
Lokakuussa saimme tiedon, että työlupahakemukseni
oli hyväksytty. Seitsemän
kuukautta kestänyt stressi ja odotus helpotti
ja mikä parasta, pääsin vihdoin työnhakuun.
Taaperoryhmän apuopettajaksi
Työnhaun haasteeksi muodostui nopeasti
autottomuus, koska mieheni kävi töissä
ainoalla autollamme eikä Appletonissa ole
juuri julkista liikennettä. Onneksi pääsin
työhaastatteluun kävelymatkan päässä olevaan
päiväkotiin, josta haastattelun lopuksi
päiväkodin johtaja tarjosi minulle paikkaa.
Aloitin työt seuraavana maanantaina ja
tutustuttuani ryhmiin, minut kiinnitettiin
taaperoryhmän apuopettajaksi. Ryhmän
vastuuopettajasta tuli nopeasti ystäväni ja
suomalaisen suklaan suurin fani. Yksi suuri
ero amerikkalaisissa päiväkodeissa Suomeen
verrattuna on, että jo kaksi kuukautta vanhat
vauvat saatetaan tuoda päivähoitoon.
Toisena erona mainittakoon, että sain
palkkapäivinäni käteeni sekin, joka minun
piti viedä pankkiin lunastettavaksi. Pankissa
täytin rahan tilillepanoa varten lapun, jotta
virkailija pystyi käsittelemään sekkini. Nykyään
tämä palkanmaksutapa ja sekkien
käyttö ylipäätään on siirtynyt elektronisen
palkanmaksun tieltä, sillä Yhdysvallat on
pankkiasioinnissa huomattavasti Suomea
jäljessä.
Päiväkodin henkilökunta otti minut avosylin
vastaan ja suomalaisuuteeni suhtauduttiin
positiivisella uteliaisuudella: monet
ovat kuulleet suomalaisesta (ilmaisesta)
koulujärjestelmästä. Viimeisimmän kauden
Bachelor-ohjelman Suomessa kuvatun jakson
jälkeen muutama opettaja tuli heti aamusta
minulta kysymään, käyvätkö hullut
suomalaiset oikeasti avannossa uimassa.
Paikallinen ajokortti lompakossa
Tammikuussa 2017 minulle myönnettiin
pysyvä oleskelulupa ja hankin ajokortin
paikallisesta DMV-toimistosta (Department
of Motor Vehicles). Wisconsinissa saa ajaa
oman maan ajokortilla ensimmäisen asuinvuoden
ajan, jonka jälkeen on hankittava
osavaltion ajokortti. Tätä varten on läpäistävä
ajo- ja kirjallinen koe: kirjallinen koe
on suomalaiselle helppo monivalintakoe ja
vaikka jännitin ajokoetta, pääsin senkin läpi
ilman suurempia hikoiluja.
Eniten ajaessa hermoilen yleisiä kontrol-
loimattomia risteyksiä (uncontrolled 4-way
intersections), joissa kenenkään ei tarvitse
pysähtyä, mutta on hidastettava ja väistettävä
HALUATKO LUKEA IIDAN KIRJOITTAMAN
ENSIMMÄISEN JUTUN?
Iida Bergin viisumiprosessin ensimmäinen
osa “Loputon lomakeviidakko ja vihdoin
I, Iida, take you Tyler”-artikkeli (Suomi-
USA 2/2016) kuten kaikki muutkin viime
vuosien Suomi-USA:t ovat luettavissa
SAYL:n nettisivuilla olevasta näköislehdestä,
http://sayl.fi/suomi-usa
!
oikealta tulevaa. Ajaessa tällaisten risteysten
läpi saa jännittää huomaako risteyksen
olevan kontrolloimaton ja tajuaako
vasemmalta lähestyvä autoilija saman, vai
pamauttaako hän kylkeesi autollaan.
Mitä seuraavaksi?
Päätimme sijoittaa veronpalautuksemme
uuteen autoon ja maaliskuun lopussa mieheni
vanha auto siirtyi käyttööni ja aloin etsiä
uutta työpaikkaa. Vähän yli kuukausi sitten
tärppäsi ja olen tällä hetkellä töissä eläkesijoituksia
hoitavassa konsulttiyrityksessä.
Avustan dokumenttien tarkastamisessa ja
lähettämisessä asiakkaille sekä asiakaspalvelussa.
Työssä on paljon oppimista, sillä Yhdysvallat
ei ole tunnettu helpoista vakuutusasioistaan,
mutta jokainen tiedonmuru
tuntuu tärkeältä yhteistä tulevaisuuttamme
täällä Yhdysvalloissa ajatellen.
Suomalaisuuteeni suhtauduttiin
positiivisella uteliaisuudella.
SUOMI – USA 35