KIRKKAALLA säällä lentokoneesta on mukava katsella alla levittäytyvää
maisemaa - vuoria, järviä, kaupunkeja ja peltoja.
Euroopassa ja itäisessä Pohjois-Amerikassa pellot ovat monen
kokoisia ja -muotoisia. Sen sijaan läntisen Pohjois-Amerikan
alueella ne ovat nelikulmaisia. Syynä on vuoden 1787 Luoteisterritorion
järjestyssäännön toimeenpanossa omaksuttu
suorakulmamaanmittaus (rectangular survey).
Euroopassa oli 1700-luvulla useita tapoja palstoittaa maata
ja maanmittauskäytänteet vaihtelivat maittain. Hyvin yleinen
periaate oli jakaa maat niin, että kaikilta palstoilta oli yhteys
lähellä olevaan vesistöön. Näin varmistettiin jokaisen tilan elinkelpoisuus,
kun se saattoi hankkia peltojensa tai laiduntensa
tarvitseman veden omalla maalla sijaitsevasta lähteestä. Tiloista
ja pelloista saattoi tässä järjestelmässä tulla monen muotoisia.
Tällainen maanmittaustapa on edelleen käytössä monin paikoin
Yhdysvaltain itäosia, Québecin provinssissa Kanadassa ja
joillakin Espanjalle aiemmin kuuluneilla alueilla Lännessäkin.
Pääosassa USA:n Keskilännen ja Lännen osavaltioita on
vallalla suorakulmamaanmittaus. Tämä maanmittaustapa
synnyttää neliönmuotoisia tiloja, mistä johtuu, että kun Pohjois
Amerikan länsiosissa maisemaa katsoo lentokoneesta,
se näyttää neliönmuotoisista osista koostuvalta tilkkutäkiltä.
Englantilaista perua
Suorakulmamaanmittaus on alun perin kotoisin Englannista,
jossa sen perustana on maili kertaa mailin kokoinen neliö. Tämä
neliömaili, 620 eekkeriä, muodosti alueen, jonka härkävankkureilla
kulkeva kauppamies pystyi kattamaan yhdessä päivässä.
Muutettuaan Pohjois-Amerikkaan jotkut englantilaiset toivat
tämän maanmittaustavan mukanaan ja sovelsivat sitä pienessä
määrin myös nykyisen Yhdysvaltain ja Kanadan alueella.
Uuden Englannin mailla oli hyvin yleistä muodostaa 6 x 6
mailin kokoisia (36 neliömailin) eli noin 93,2 neliökilometrin
kokoisia kaupunkikuntia (township), jotka sitten jaettiin 36
osaan. Näin kustakin osasta tuli yhden neliömailin eli sektion
(section) kokoinen.
Tällä tavoin sektiosta tuli Pohjois-Amerikassa myös pinta
alamitta. Pohjoisamerikkalaisessa kontekstissa tämä noin
2,59 neliökilometrin kokoinen alue on hyvin tärkeä asia, sillä
iso osa sekä Yhdysvaltain että Kanadan maista on jaettu suorakulmamaanmittauksen
mukaan. Varsinkin Thomas Jefferson
oli ihastunut suorakulmamaanmittauksen yksinkertaiseen ja
helposti toteutettavaan järjestelmään. Paljolti hänen aloitteestaan
ja vaikutuksestaan sitä alettiinkin soveltaa Yhdysvaltain vapaussodan
jälkeen Yhdysvaltoihin liitetyillä uusilla maa-alueilla.
Kiistaa vedestä
Vallankumoussodan jälkeen monet Yhdysvaltain johtavat poliitikot
halusivat palkita sodan veteraaneja antamalla heille
maata. Tämä oli vanha eurooppalainen käytäntö jo siirtokun-
PROFESSORI POHTII
VTT Markku Henriksson on Helsingin yliopiston Yhdysvaltain
tutkimuksen McDonnel-Douglas -professori emeritus
Nelikulmaisten peltojen arvoitus
takaudelta. Kun maata tuli Pariisin rauhansopimuksessa lisää
runsaasti, siitä voitiin myös myydä osa ja näin rahoittaa liittovaltion
toimintoja.
Maanjakoon ja sen myyntiin oli kuitenkin kehitettävä jonkinlainen
järjestelmä. Vuosien 1784 ja 1785 maanjakomääräyksissä
(Land Ordinance) sitä hahmoteltiin suorakulmamaanmittauksen
pohjalta, vaikka sen varsinainen soveltaminen alkoikin
toden teolla vasta vuoden 1787 Luoteisterritorion järjestyssäännön
kattamilla mailla. Järjestyssääntö ei kuitenkaan mainitse
mitään itse maanmittaustavasta.
Luoteisterritorion järjestyssäännössä osavaltiot luovuttivat
läntiset alueensa liittovaltiolle, joka oli jatkossa vastuussa
intiaaneilta ostettujen tai vallattujen tai muuten, esimerkiksi
rauhansopimuksissa ja maanostoissa, Yhdysvalloille siirtyvien
maiden jakamisesta asuttajille.
Jeffersonin ehdotuksesta liittovaltio jakoi maat suorakulmamaanmittaustavan
mukaisesti. Mekanistista maailmankuvaa
edustanut ja tiukan geometrinen järjestelmä oli kartoilla
selkeä, mutta ei kiinnittänyt mitään huomiota maa-alueiden
luonnonolojen erilaisuuteen. Tämä aiheutti myöhemmin
paljon ongelmia, kun osa maanomistajista joutui hankkimaan
tarvitsemansa veden naapurien mailta.
Lännen historia, kirjallisuus ja elokuvat ovat täynnä kuvauksia
tästä johtuneista naapurien välisistä riidoista. Jaettavien
maiden eekkerihinnan nimellisestä edullisuudesta huolimatta
myytävien alueiden suuri vähimmäiskoko loi myös
Pohjois-Amerikkaan keinottelun kulttuurin, jossa yritykset
ostivat maata liittovaltiolta ja myivät sen edelleen pienempinä
suorakulmioina yksityisille mahdollisimman suurella voitolla.
Suorakulmia vai maaston mukaan
Liittovaltion omistamien yhteismaiden palstoittaminen aloitettiin
Ohion itäosista niin sanottujen Seitsemän harjun alueella
(Seven Ranges). Aivan täydellisesti suorakulmamaanmittaus
ei siellä onnistunut, sillä alue rajoittui idässä Ohiojokeen, joka
ei tietenkään noudattanut orjallisesti leveys- ja pituuspiirejä
vaan kiemurteli miten sattui silloisen Virginian luoteisrajana.
Myöhemminkin suorakulmamaanmittauksesta tingittiin
perinteisten rajajokien sekä esimerkiksi vaikeakulkuisen maaston
vuoksi Kalliovuorten alueella. Pääsääntöisesti se kuitenkin
loi läntisestä Yhdysvalloista sen suorakulmaisten osavaltioiden,
piirikuntien ja peltojen maiseman, jota katselemme mielellämme
lentokoneesta.
Markku Henriksson
markku.henriksson@helsinki.fi
SUOMI – USA 23