Suomi-Amerikka yhdistykset
mukaan kotouttamiseen
SAYL:n toiminnanjohtaja Lena Hartikainen kirjoitti mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin
alkuvuodesta, jossa hän kertoi kokemastaan juhlallisesta Yhdysvaltain kansalaisuusseremoniasta
ja ehdotti, että uusille suomen kansalaisille järjestettäisiin vastaava
tervetuloseremonia.
– Monet kommentoivat kirjoitustani, että kun valtion ja kuntien
rahat ovat muutenkin tiukalla, meillä ei ole varaa kalliisiin kahvittelutilaisuuksiin.
En tarkoittanut pullakahvitilaisuutta vaan
kansalaisuusseremoniaa, jossa suomen kansalaisuuden saaneet
juurrutettaisiin yhteiskuntaamme, sanoo Lena Hartikainen.
– Haastan paikallisyhdistyksemme olemaan näkyvä toimija
ja kertomaan aktiivisesti kunnan ja kuntalaisten suuntaan min-
Uusille suomalaisille pitäisi järjestää juhlallinen seremonia
Seuraava puhuja edusti vapaaehtoisorganisaatiota.
Hän kertoi, että Amerikka on
rakennettu vahvasti lähimmäisen auttamisen
varaan. Lähimmäis- ja naapuriapua arvostetaan.
Hän puhui siitä, että kansalaisuus on
etuoikeus, mutta se myös velvoittaa.
Ensimmäinen velvoite on olla aktiivinen
yhteiskunnan jäsen ottamalla kantaa yhteiskunnallisiin
asioihin, äänestämällä sekä
tekemällä töitä, mutta heti sen jälkeen tärkeintä
on kantaa kortensa kekoon vapaaehtoistyön
kautta.
Muutama viikko seremonian jälkeen sain
kirjeen – muiden uusien kansalaisten tavoin
– silloiselta presidentiltä George Bushilta.
Kirje vahvisti sanomaa, jonka olimme
kuulleet juhlatilaisuudessa.
Palattuani Suomeen viime syksynä juttelin
kanadalaisen ystäväni kanssa, joka oli
hiljan saanut Suomen kansalaisuuden. Hän
kertoi olleensa pettynyt, kun sai tiedon kansalaisuuden
myöntämisestä tekstiviestillä: ei
seremoniaa, ei puheita eikä mainintaa suomalaisista
arvoista, ei velvoitteita.
Suomi menettää tässä suuren mahdollisuuden
juurruttaa uusia kansalaisia yhteiskuntaan
ja tehdä heistä aktiivisia yhteiskunnan
jäseniä, jotka oikeasti välittäisivät
Suomen tulevaisuudesta. He eivät välttämättä
edes tiedä, mitä heiltä odotetaan, tai mitä on
olla suomalainen.
Minäkin kysyn tätä usein: mitä on olla
suomalainen vuonna 2017? Tiedämmekö itsekään
sitä?
Vuonna 2016 runsaat 8 000 ihmistä on
saanut tämän tekstiviestin, mutta kuka toivottaa
heidät tervetulleiksi ja avaa heille ovia,
jotta he voisivat palvella yhteiskunnassa?
Tarjoan tähän tyhjiöön konkreettisen
ratkaisun. Luodaan jonkinlainen tervetuloseremonia
uusille suomalaisille. Kerrotaan
heille, miten Suomi toimii ja miten he pääsevät
parhaiten mukaan yhteiskuntaan.
Tarjotaan mahdollisuuksia osallistua vapaaehtoistoimintaan
ja sen kautta luomaan
verkostoja, tuomaan oman panoksensa yhteiskuntaan
ja rikastuttamaan meidän yhteistä
tulevaisuuttamme.
Lena Hartikainen
(Julkaistu: Mielipide / HS 3.1.2017)
Uudet kansalaiset eivät tiedä, mitä heiltä
odotetaan.
Olen sekä Suomen että Yhdysvaltojen kansalainen.
Päätös toisen maan kansalaisuuden
anomisesta oli iso prosessi. En tarkoita
paperityötä vaan mielen ja hengen prosessia.
Kansalaisuus on suuri osa identiteettiä,
ja uudelle identiteetille täytyy löytyä tilaa
sydämestä. Päätöksenteko vaatii syvällistä
pohdintaa siitä, kuka minä olen ja millainen
haluan olla. Tämä ymmärretään mielestäni
Yhdysvalloissa, sillä uusi kansalainen otetaan
vastaan seremoniallisesti.
Jokainen uusi Yhdysvaltain kansalainen
saa niin sanotun kansalaisuussertifikaatin
juhlatilaisuudessa. Tilaisuudessa kerrotaan
kansalaisvelvollisuuksista ja juurrutetaan
uusia kansalaisia yhteiskuntaan.
Juhlaseremoniassani tilaisuuden
ensimmäinen puhuja kuvaili osuvasti, että
yhdestä ovesta astui sisään kansalaisia 142
maasta ja toisesta ovesta kävelee ulos yksi
kansa. Saan vieläkin kylmät väreet muistellessani
tätä. Tunsin tuolloin olevani yhtä muiden
amerikkalaisten kanssa. Minut oli hyväksytty
osaksi tätä monikulttuurista kansaa.
kälaisia vapaaehtoistehtäviä kussakin yhdistyksessä on tarjolla.
Sisäministeri Paula Risikko vastasi Hartikaiselle seuraavan
päivän HS:ssä, että sisäministeriö, Kuntaliitto ja Maahanmuuttovirasto
ovat lähettäneet kunnille suosituksen uusien Suomen
kansalaisten huomioimisesta Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi.
30 SUOMI – USA