Uudessa kieliympäristössä äidinkielen rooli
koti- ja tunnekielenä korostuu.
täminen saattaa muuttua. Näihin muutoksiin
viitataan termeillä kielen muuntuminen,
kielen heikentyminen tai kielikato.
Äidinkielen vivahteet näyttäytyvät
uudessa valossa
Toisaalta siirtolaisten kiinnostus omaan äidinkieleen
saattaa jopa lisääntyä. Suomen
kielellä on vähemmistökielenä erilainen asema
kuin valtakielenä. Uudessa kieliympäristössä
äidinkielen rooli koti- ja tunnekielenä
korostuu. Sen käyttö merkitsee informaation
välittämisen rinnalla yhteenkuuluvuuden
osoittamista. Meidän perheen kieli, meidän
ystäväporukan kieli, minun kieleni.
Jotain mitä ei ihan jokainen osaakaan.
Uudessa kieliympäristössä äidinkielen vivahteet
myös näyttäytyvät uudessa valossa
ja puhuja tulee usein tietoisemmaksi omasta
äidinkielestään. Vähitellen suomen kieli
alkaa tuntua kiinnostavalta, omaperäiseltä
ja eksoottiselta.
Kieleen löytyy uusi näkökulma; mitenkä
englanniksi tällaista ilmausta ei ole
ollenkaan, kylläpä suomi taipuu hyvin kuvaamaan
tuota asiaa, onpa hauska tapa tämä
päätteiden käyttäminen. Suomenkielinen
kulttuuritarjonta on myös rikasta ja ulkomailta
nähtynä esimerkiksi suomenkielinen
musiikki tai kirjallisuus voivat näyttäyä erityisen
raikkaina.
Kokoelma uutta ja vanhaa
Ulkosuomalaisten puhekieltä tutkittaessa on
otettava huomioon, että muuttaessaan pois
Suomesta jokainen ottaa mukaan sen hetken
suomen kielensä. Kotimaassa kieli kuitenkin
elää ja siinä saattaa tapahtua muutoksia,
joista ulkosuomalaisten käyttämä suomi
jää pääosin paitsi.
Kolme vuotta Kaliforniassa asuneena
saatan Suomessa käydessäni välillä kavahtaa
puhekielessä vilahtavia uusia ilmauksia
ja sanontoja. Millainen muutos tuleekaan
olemaan, kun päästään vuoteen 2037…
Ulkomailla puhuttava suomen kieli onkin
hieno kokoelma uutta ja vanhaa. Kielentutkimus
on osoittanut, että kotimaan
ulkopuolella käytettävä kielivariantti saattaa
jopa säilyttää sellaisia kielen piirteitä, jotka
kotimaassa muuttuvasta kielestä vähitellen
karsiutuvat. Tällöin avainasemassa olemmekin
me, suomea muualla puhuvat ja samalla
säilyttävät, vähemmistökielen taitajat. Suomen
kieli osana monikielistä arkea onkin
rikkaus sekä sitä käyttäville että suomen
kielelle itselleen.
Suomalainen kielimaisema
murroksessa
Suomen kieli on ollut pitkään pienen kielen
asemassa, jossa sitä on puhuttu pääsääntöisesti
ensimmäisenä kielenä, äidinkielenä.
Tilanne on kuitenkin vähitellen muuttunut.
Suomesta ei lähdetä ainoastaan enää
vaan sinne myös tullaan. Suomalaisessa
kielimaisemassa opiskellaankin tällä hetkellä
historiallisen paljon suomea toisena kielenä.
Englanti yhtenä maailman valtakielistä
taas sisältää useita kymmeniä erilaisia, toinen
toistaan rikastuttavia kielivariantteja.
Kuten englantia äidinkielenään puhuvat,
myös suomea taitavat, voivat löytää ja luoda
uutta tästä elävästä, hengittävästä kokonaisuudesta,
joka muuntuu, sopeutuu ja
kehittyy vastaamaan käyttäjiensä tarpeita
kaikissa kieliympäristöissä.
Omassa arjessa, niin Amerikassa kuin
Suomessakin, käytettävää suomen kieltä ja
sen muotoja tuleekin arvostaa ja vaalia, sillä
kielentutkija Eero Voutilaisen sanoin ”Ainoa
muuttumaton kieli on kuollut kieli”.
Nana Lehtinen asuu kolmatta vuotta Kaliforniassa
ja tutkii suomen kielen muutosta
englanninkielisessä kieliympäristössä
terveillä aikuisilla. Hän kerää parhaillaan
aineistoa väitöskirjaansa, jonka aiheena on
”Amerikansuomalaisten puhujien suomen
kielen erityispiirteet ja suomen kielen kielikadon
tyypilliset muodot”.
Jos olet asunut englanninkielisessä
kieliympäristössä yli 15 vuotta ja suomi
on äidinkielesi, ota yhteyttä
nanleh@utu.fi!
Finglish – iloinen
sekamelska
AMERIKANSUOMALAISTEN kielestä
puhuttaessa monelle nousee mieleen
1800-1900-luvun taitteessa siirtolaisiksi
lähteneiden käyttämä finglish, suomen
ja englannin iloinen sekamelskakieli,
jossa omena kääntyy äpyliksi (englanninkielinen
kantasana apple) ja pussaaminen
tarkoittaa aivan muuta kuin
hellyydenosoitusta (englannin kielen
kantasana push).
Finglish on omaksi kielekseen kehittynyt
suomen kielen variantti. Se syntyi
tiiviissä suomalaisissa kyläyhteisöissä
pääsääntöisesti englantia taitamattomien
Amerikkaan saapuvien siirtolaisten
tarpeisiin. Tiiviissä kyläyhteisöissä
elämiseen riitti usein suomen osaaminen.
Kieliympäristö kuitenkin asetti
vaatimuksia uusien sanojen ja ilmaisujen
käyttöönottoon ja usein englannin
kielen sanat muuntuivat ja mukautuivat
suomalaisten puhujien suuhun omanlaisinaan
versioina.
Yhteisön käyttämällä kielellä olikin
kaikki edellytykset muovautua omaksi
kielekseen, jonka taitamiseen ei enää
riittänyt pelkkä englannin tai suomen
osaaminen. Finglishin kukoistuskausi on
jo taittunut, sillä siirtolaisten lapset ja
lapsenlapset ovat integroituneet ympäröivään
yhteiskuntaan eikä tiiviitä
suomalaisia yhteisöjä ole enää olemassa
(finglishin sosiaalisia käyttötarpeita)
samassa mielessä.
SUOMI – USA 25
