Osatyökykyisten työllistämiselle
on tilaus ja tarve
Hallitus päätti syksyn budjettiriihessä selvittää Ruotsin Samhall-mallin mukaisen
valtionyhtiön tai valtion liikelaitoksen perustamista osatyökykyisten ja vammaisten
työllistämiseksi. Selvityshenkilö, Tullin pääjohtaja HANNU MÄKINEN esitteli
selvityksen 9.2, ja siinä hän esittää uuden liiketoimintaa harjoittavan toimijan
luomista Suomeen. Tavoitteena on osatyökykyisille työsuhteinen työ, johon
samalla yhdistyisivät työnhakijan työkyvyn edellyttämät tukipalvelut.
Konkreettisille toimenpiteille osatyökykyisten
työllistämiseksi on Suomessa tilaus. Meillä on
600 000 työikäistä, joilla on pitkäaikaissairaus,
vamma tai muu työntekoa vaikeuttava haitta.
Tilastollisesti myös lähes kenestä tahansa nyt työtätekevästä
voi eri syistä tulla osatyökykyinen joko pysyvästi tai
joksikin aikaa. Asia siis koskee koko työikäistä väestöämme.
On myös väestömme ikärakenteen puolesta olennaista,
että suurempi osa tästä työvoimapotentiaalista
saadaan käyttöön.
Tilastollisesti myös lähes kenestä tahansa nyt työtätekevästä
voi eri syistä tulla osatyökykyinen joko pysyvästi
tai joksikin aikaa.
Työministeri Tuula Haatainen sanoi selvityksen
julkistamistilaisuudessa osuvasti, että Suomen työmarkkinoilla
on asennevamma. Tämä pitää monellakin tapaa
paikkansa.
Ensinnäkin ajattelemme työstä edelleen liian digotomisesti:
joko olemme sataprosenttisesti työmarkkinoiden
käytettävissä tai sitten kokonaan niiden ulkopuolella.
Toisekseen osatyökykyisyyteen liittyy paljon turhia
ennakkoluuloja. Tätä kuvastaa se, että vielä pari vuotta
sitten käytimme termiä ”vajaatyökykyinen”. Työnantajat
voivat pitää osatyökykyistä riskinä tai ajatella, että
työllistäminen vaatii liikaa mukautusta tai ohjausta.
Näihin kaikkiin on jo nyt olemassa työnantajalle maksuttomia
tukipalveluita. Tarvitsemme siis lisää joustavuutta
ajatteluumme työn järjestämisestä myös osatyökykyisille
– miksi ei kaikille muillekin työntekijöille. Ja tietenkin
tietoa tukipalveluista.
Mallia kohtaan on esitetty jo paljon duubioita ja
kritiikkiä, joita toki on valmistelussa ja mallia toteutettaessa
syytä kuunnella herkällä korvalla. Jos malli ei
rakennu kaikkia osapuolia sitouttavasti, vaarana on, että
siitä muodostuu vain ylimääräinen byrokraattinen
välimarkkinatoimija, joka ei työllistä sen enempää tai
laadukkaammin osatyökykyisiä kuin nytkään.
Tarvitsemme siis lisää joustavuutta ajatteluumme työn
järjestämisestä myös osatyökykyisille – miksi ei kaikille
muillekin työntekijöille.
Valmistelussa on myös katsottava ketteriä malleja
Ruotsia pidemmälle, esimerkiksi Britanniaan tai Yhdysvaltoihin.
6 SUOMEN MERENKULKU FINLANDS SJÖFART
” Tilastollisesti myös lähes kenestä
tahansa nyt työtätekevästä voi eri
syistä tulla osatyökykyinen joko
pysyvästi tai joksikin aikaa.”
Jälkimmäisessä on toki varsin erilainen sosiaaliturva,
mutta osatyökykyisten työllistämisessä siellä on
erittäin toimivia malleja. Suomen mallissa on myös
huolehdittava koordinaatiosta muihin kehittämishankkeisiin,
kuten kuntakokeiluihin ja tulevaan sosiaaliturvauudistukseen.
STTK seuraa asiasta käytävää keskustelua ja valmistelua.
Olennaista on, että vihdoin saadaan konkreettisia
välineitä osatyökykyisten työllistämiseen. Ihmisoikeuksien,
yksilöiden elämänlaadun ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien
sekä tulevan työntekijäpulan vuoksi tämä on
erittäin tärkeä työelämäkysymys. On enemmän kuin
toivottavaa, että kaikki haluavat viedä juhlapuheensa
vihdoin käytännön tasolle.
Lopuksi on varmaan reilua tuoda esiin, että en ole tässä
asiassa aivan jäävi. Yksi lapsistani on kehitysvammainen.
Harras toiveeni on, että hänellä on tulevaisuudessa
mahdollisuuksia niin itsenäiseen ja
omannäköiseen elämään kuin
mahdollista. Toivon, että
hänellä on mielekäs työ ja
työyhteisö, jossa hänen
tärkein panoksensa ei
ole poseerata satunnaisessa
pätkätyösuhteessa
asiakaslehteen
työnantajan hyväntekeväisyyden
ilmaisu-
����������
ELENA GORSCHKOW
KIRJOITTAJA ON STTK:N
YHTEISKUNTAVAIKUTTAMISEN
PÄÄLLIKKÖ