Lukuvinkki
Tuttu kollega kirjoitti kertomuksen elämästään
merenkulkuneuvokseksi
merimiehenä ja työstään varustamotoiminnassa
lopuksi merenkulunhallintoalalta. Kirja ehdittiin
julkaista juuri ennen hänen edesmenoaan vaikean
sairauden vuoksi.
Hän tuli toki eniten tunnetuksi kollegoidensa parissa
M/S White Rose-miehenä, koska hän viihtyi sillä aluksella
sekä kulki niin sanotusti läpi jokaisen asteen päälliköksi
saakka. Ms White Rose oli alus villillä linjalla ja Lennart
Hagelstam sai nähdä maailmaa tavalla, jolla harvat
suomalaiset merimiehet saavat nykyään kokea.
Lennart Hagelstam kirjoittaa
johdannossa: ”Olen sanonut,
että paras aika elämässäni oli
kun heräsin vahtivuoroon
yliperämiehenä M/S White
Rose:lla kello neljä aamulla
jossain Intian valtamerellä.”
Minäkin voin toki olla
samaa mieltä hänen kanssaan.
Hänellä oli aivan kuten
muillakin, sekä minulla,
samanlaisia vaikeuksia
elämässä. Hän valittaa, että
suomenkieli on hänelle
vaivalloista, siitä huolimatta
hän julkaisi kirjan suomeksi,
saaden apua kollegoilta ja
ystäviltä kielen kanssa.
Hän opiskeli samassa navigointi-instituutissa kuin
minä, Turussa ylhäällä tähtitornimäellä, vain muutaman
vuoden minua myöhemmin. Emme suinkaan opiskelleet
yhdessä yhtenäkään vuotena, hän aloitti 1960 aliperämieheksi
opiskelunsa. Hän tuli koulussa tunnetuksi opiskelijalakon
järjestäjänä koulun sosiaalitilojen vuoksi. Hän totesi
sen olevan tukena uudelle koulutalolle, joka oli toki
silloisen rehtorin Bertel Formanin ansiota.
Lennart kävi koulua Vaasassa ja eräänä päivänä hän
näki seitsenvuotiaana yhdessä isänsä kanssa satamassa
nelimastoparkki Vikingin viimeisellä matkallaan vuonna
1946. Silloin syttyi hänen kiinnostuksensa merimieselämää
kohtaan. Kun hän oli neljäntoista, arveli hän olevansa
valmis merimieselämään ja otti selvää, että merimieslain
mukaan sai lähteä merille täytettyään viisitoista vuotta.
Hän ei toki tiennyt, että Merimiesunioni oli sopinut
varustamoyhdistyksen kanssa, ettei mönstrattaisi alle
viisitoista vuotta nuoria poikia. Lennart kiersi tuon
sopimuksen värväytymällä Est-Panama alus S/S Bauta :lle
messipojaksi kesällä. Hän tuli hyvin toimeen virolaisen
kokin kanssa.
Keskikoulun jälkeen olikin vuorossa suomalainen alus.
Seuraavana kesänä se oli Maux Svenborg, vanha nelimastoinen
kuunari, joka oli rakennettu 1921 Odensessa.
Kannella oli neljä miestä ja myötätuulella saattoi päästä
purjeiden avulla seitsemän solmun nopeuteen. Bolinderin
kanssa tekivät he neljä. Olosuhteet aluksella olivat erittäin
primitiiviset. Heillä ei ollut pesuhuoneitta eikä sähköä.
52 SUOMEN MERENKULKU FINLANDS SJÖFART
Messipojasta
Keskikoulun jälkeen alkoi puolimatruusin pesti S/S
Vastilla, joka oli rakennettu vuonna 1908. He lastasivat
puutavaraa Israeliin. Miehistö nukkui keulassa ja ankkuriklyyssi
meni hyttien läpi, kettinkien kolina haittasi
yöunta.
Lasti purettiin Haifassa ja sieltä he jatkoivat Sisiliaan
hakemaan suolalastin Honningsvåg:iin. Norjalaiset
tarvitsevat suolaa kalaa varten. Lennart tuli jouluksi
kotiin. Hän oli silloin 17-vuotias ja pohti, minne hän lähtisi
seuraavaksi. Hän meni vapaaehtoisena varusmiespalvelukseen.
Hänen isänsä suhteiden kautta hän pääsi laivastoon
ja oli alokkaana Pansiossa. Vaikeudet suomenkielen
kanssa tulivat jälleen vastaan. Ystävällinen luutnantti
auttoi häntä matkalla, jotta hän sai selvää, kuinka sotilaskieli
sujui ja hän oppi suomenkieliset kirkko psalmit.
Minulla on samankaltaisia kokemuksia laivastoajoista.
Meillä on myös kokemuksia samanlaisesta venetyypistä;
Kuha-miinanraivaajasta. Lennart oli radisti Kuha 16:lla
ja minä kipparina Kuha 1:llä muutamaa vuotta myöhemmin.
Lennartilla oli hyötyä radistintyöstä myöhemmin
erityisesti Aldis-lampun käytössä. Mahtaneeko kukaan
osata morsettaa enää?
Asepalvelusaika loppui joulukuussa 1958. Hän otti
yhteyttä Oy Henry Nielsen Ab:n kanssa ja sanoi olevansa
kiinnostunut M/S White Rose:sta. Hän lensi Rotterdamiin
ja värväytyi puolimatruusi. Hän majoittui kahden miehen
hyttiin. Laiva sai Volkswagen-lastin Newarkiin Yhdysvalloissa.
Hän oppi kuinka autot surrattiin niin, että ne
pysyivät paikoillaan Atlantin myrskyissä. Siihen aikaan
käytettiin merimieslankaa Kabelgarn.
Tuli lisää Atlantin-matkoja ja myrskyjä. Automaattiruori
ei kestänyt myrskyssä, joten vahtimiehet kutsuttiin
ruoriin. Lennart sai olla ruorissa jouluaattona, kun toiset
söivät jouluruokaa. Sinä yönä sauna, joka sijaitsi ahterissa,
tuhoutui merenkäynnissä.
Syksyllä 1960 haki Lennart Turun Navigointi-instituuttiin
ja aliperämies tutkinnon jälkeen hän otti yhteyttä
Nielsen varustamoon jälleen ja palasi takaisin M/S White
Rose:lle, nyt III-perämieheksi. Hän lensi Liverpooliin ja
hän sai 8-12-vahdin kuten tapana oli. Hänellä oli samoja
vaikeuksia kuin uudella perämiehellä olla ensimmäisessä
vahdissa, kippari kertoi harvemmin jotain erityistä,
perämies sai selvitä omin avuin, väistää muita aluksia,
etsiä poijuja pimeässä ja niin edelleen. Hän pärjäsi ja tunsi
itsensä onnelliseksi, kun hänen ensimmäinen vahtivuoronsa
oli ohi. Matka Colomboon Sri Lankaan meni perunoita
rahdatessa. Englantilainen varustamo oli rahdanneet
heidät ja he pysähtyivät Kauko-Idässä.
Lennart kirjoittaa, että M/S White Rose oli Suomen
legendaarisin alus, no sitä en tiedä, mutta juuri hän teki
aluksesta tunnetun ja jollain tavalla erityisen. Hän toteaa,
että miehistön jäsenet pysyivät pitkään laivalla. Aluksen
henki oli hyvä ja erityisesti kapteeni Elmer Engströmin
oikeudenmukaisessa johdossa.
En mene nyt kaikkeen, mitä Lennart on kertonut M/S
White Rose:sta ja siitä, mitä hän koki Hänen viimeisellä
pestillään vuonna 1969 ja silloin päällikön sijaisena Olavi