2.4 Väistämisvelvollisuus ja alusten
yhteentörmäämisen ehkäiseminen
Meriteiden sääntöjen 7 sääntö koskee alusten yhteentör-määmisen
vaaraa ja 8 sääntö toimenpiteitä yhteentörmää-misen
välttämiseksi. Sääntö 9 koskee ahtaita kulkuväyliä
ja muun muassa äänimerkin antamista. Väistämissäännöt
ovat meriteiden sääntöjen 12–17 säännöt.
Väistämisvelvollisuuden noudattamatta jättäminen
yhteentörmäämisen vaarassa toteuttaa myös rikoslain 23
luvun 2 §:n 2 momentin 1 kohdassa säädetyn törkeän
liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön,
jos muut säännöksen soveltamisen edellytykset täyttyvät.
Suomalaisessa ratkaisussa KKO 1999:107 moottoritank-kialus
Sotka ja huvialus Aniara törmäsivät 26.11.1995
pimeän aikaan Korppoon vesillä. Aniaran kuljettaja
suoritti syytteen mukaan väärän väistöliikkeen kääntäes-sään
aluksensa vasemmalle suoraan vastaan tulevan
Sotkan eteen. Aniaran ohjaamo painui paikoin kasaan,
jolloin yksi henkilö kuoli lähes välittömästi, ja toiselle hen-kilölle
aiheutui vammoja. Aniaran kuljettajalle aiheutui
myös verraten vakavia vammoja. Syytteessä todettiin
toisen henkilön kuoleman ja toisen vammautumisen
johtuneen Aniaran kuljettajan hyvän merimiestaidon ja
meriteiden sääntöjen vastaisesta menettelystä.
Syytetty puolestaan uskoi aluksensa kääntymisen
Sotkan eteen johtuneen aluksen autopilottiin liittyneestä
teknisestä viasta tai muusta sellaisesta tapahtumasta,
jonka johdosta Aniara oli äkisti poikennut reitiltään.
Sotkalla olisi hänen mukaansa voitu paremmin ennakoida
tilanteiden kehittyminen ja väistää enemmän kuin
tilanteessa tehtiin. Häneltä ei voitu vaatia samanlaista
tilanteen hallintaa kuin Sotkan puolelta. Sotkan taholta
esitettiin, että Sotkan väistöliike oikealle (alukset lähes-tyivät
toisiaan vasemmat kyljet vastakkain, ”punainen
valo vastaan punainen valo”) oli tehty, jotta Aniaralla
huomattaisiin, että Sotkalta oli huomattu Aniara, ja
Aniaralle annettiin tilaa.
Turun MO totesi, että näyttöä Aniaran autopilotin
äkkiarvaamattomasti aiheuttamasta huvialuksen kääntä-misestä
Sotkan eteen ei ollut. Syytetty oli valvonut pitkään
ja toiminut koko ajan Aniaran kuljettajana. Sotkan
kulkuvalot olivat olleet hyvin näkyvissä. Näin ollen ainoa
selitys Aniaran kääntymiselle Sotkan eteen oli virhe
Aniaran ohjailussa. Todettiin myös, että Aniaran kuljetta-jalla
ei ollut merenkulullista koulutusta. Hän oli ottanut
selvän riskin kuljettaessaan alusta ahtailla kulkuvesillä
oltuaan pitkään valvoneena väsynyt.
Alioikeus tuomitsi Aniaran kuljettajan hyvän merimies-taidon
laiminlyönnistä, laivain yhteentörmäämisen
estämiseksi annetun ohjeen rikkomisesta, kuolemantuot-tamuksesta
ja vamman tuottamuksesta ehdolliseen
vankeusrangaistukseen sekä vahingonkorvauksiin.
Tuomio perustui muun muassa merilain 6 luvun 9 §:ään ja
20 luvun 2 §:ään sekä meriteiden sääntöjen 7 säännön b
kohtaan (tutkan käyttö varoituksen saamiseksi yhteentör-määmisen
vaarasta) ja d kohdan 1 alakohtaan (yhteentör-määmisen
vaaran katsotaan olevan olemassa, jollei
kompassisuuntima lähestyvään alukseen huomattavasti
muutu) ja 8 säännön c kohtaan (aluksen suunnan muutta-minen
lähitilanteen välttämiseksi).
24 SUOMEN MERENKULKU J FINLANDS SJÖFART
Turun HO jätti alioikeuden tuomion pysyväksi syyksi
lukemisen ja rangaistuksen osalta hyläten huviveneen
kuljettajaan kohdistuneet korvausvaatimukset. KKO:ssa
oli kysymys vain vahingonkorvausvaatimusten määrästä.
Huomautan, että tässä oikeustapauksessa HO on
katsonut merilain 20 luvun 2 §:n hyvän merimiestaidon
laiminlyöntiä koskevan rangaistussäännöksen soveltuvan
myös huviveneen kuljettajaan. Edellä selostettu KKO:n
ennakkotapaus KKO 2010:79 merkitsi siis muutosta
aikaisempaan oikeuskäytäntöön nähden.
Ruotsalaisessa lainvoimaisessa ratkaisussa ND 2001, s.
1, Länsi-Ruotsin HO 17.5.2001, oli kysymys Göteborgin
satama-alueella sattuneesta matkustaja-alus Stena
Jutlandican ja kemikaalisäiliöalus Brevikin törmäyksestä
23.1.1998 ahtaalla väylällä alusten ajaessa peräkkäin.
Kummallekin alukselle aiheutui tapauksessa vahinkoja.
Alioikeudessa syyttäjän mukaan matkustaja-alus ei
jättänyt saavuttamalleen tankkerille riittävästi tilaa. Vain
matkustaja-aluksen päällikköä syytettiin. Alioikeus
viittasi ratkaisussaan meriteiden sääntöjen 13 sääntöön,
jonka mukaan saavuttavan aluksen on väistettävä
ohitettavaa alusta. Meriteiden sääntöjen ahdasta kul- ku-väylää
koskevan 9 säännön e kohdan mukaan ohittavan
aluksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin turvallisen ohituk-sen
varmistamiseksi. Alioikeus katsoi matkustaja-aluksel-la
syyllistytyn hyvän merimiestaidon rikko- miseen.
Hovioikeus puolestaan katsoi, että Stena Jutlandican
asema keskellä väylää olisi antanut tilaa Brevikille.
Brevikin nopeus oli liian suuri, alus oli jopa ylittänyt
nopeusrajoituksen. Hovioikeuden mukaan ei ollut riittä-västi
selvitetty, että Stena Jutlandican päällikkö olisi
jättänyt väistämisvelvollisuutensa täyttämättä. Alioikeu-den
tuomio kumottiin.
Yhteenvetona on mainittava, että väistämisvelvollisuut-ta
ja aluksen ohjailua koskevissa tapauksissa on taustalla
monia syitä, jotka liittyvät esimerkiksi merenkulkijoiden
koulutukseen ja suorituskykyyn (väsymys) samoin kuin
aluksen kurssin ja sijainnin määrittämiseen muuhun
liikenteeseen nähden. Huolimatonta on myös liian suuren
nopeuden pitäminen, jolloin ei ajoissa havaita toista
alusta, joten ennakoimiseen ei jää riittävästi aikaa.
2.5 Aluksen sijainnin ja kurssin varmistaminen
SOLAS-yleissopimus sisältää lukuisia velvoitteita valtioi-den
merenkulkuhallinnoille järjestää merenkulun turvalli-suuspalveluja.
Aluksen reittisuunnittelu perustuu Kan-sainvälisen
merenkulkujärjestön IMO:n antamiin
reittisuunnitteluohjeisiin. Reittisuunnittelua koskevat
pakolliset määräykset sisältyvät STCW-yleissopimukseen.
Kansalliset järjestelyt pohjautuvat näihin kansainvälisiin
määräyksiin.
Merilain 6 luvun 3 a §:n (laissa 1359/2002) mukaan
aluksen päällikön on ennen matkan aloittamista varmis-tettava,
että kuljettavaksi aiottu reitti on suunniteltu
käyttämällä kyseessä olevan alueen asianmukaisia
merikarttoja ja merenkulkujulkaisuja. Reittisuunnitelmas-sa
on yksilöitävä aluksen reitti siten, että siinä otetaan
huomioon matkaan vaikuttava reittijakojärjestelmä,
taataan riittävä meritila aluksen turvallista kulkemista
varten koko matkaksi, ennakoidaan tunnetut merenkulku-