oikeuskäytännön valossa
FINLANDS SJÖFART J SUOMEN MERENKULKU 17
A
määritelty merilaissa tai muussakaan merenkulun
lainsäädännössä. Jäljempänä pyrin kuvaamaan, mitä
hyvän merimiestaidon vaatimuksella tarkoitetaan, mistä
se saa sisältönsä ja miten merilain 6 luvun 9 §:ää ja 20
luvun 2 §:ää on sovellettu oikeuskäytännössä.
Merilain 20 luvun 2 §:ssä on määritelty ne henkilöt,
jotka voivat syyllistyä kyseiseen rikokseen; kysymykses-
sä on ns. erikoisrikos. Säännöksessä on ilmaistu yleisellä
tasolla rangaistavan toiminnan kuvaus (”laiminlyö, mitä
hyvänä merimiehenä on hänen velvollisuutenaan merion-nettomuuden
ehkäisemiseksi”). Säännös asettaa tälle
henkilöpiirille hyvän merimiehen standardin. Säännöksen
piiriin kuuluvien tekojen rangaistavuuden edellytykset
ilmaiseviin aineellisiin säännöksiin, toisin sanoen niihin
säännöksiin, jotka määrittävät sen, miten kussakin
tilanteessa olisi toimittava, ei rangaistussäännöksessä
viitata lainkaan.
Merionnettomuuden tapahtuminen ei ole edellytyksenä
säännöksen soveltamiselle, ”läheltä piti” -tilanne riittää.
Hyvän merimiestaidon laiminlyöntiä koskevia syytteitä
on ollut merioikeuksissa ja ylemmissä oikeusasteissa
käsiteltävinä viime vuosina vain kymmenkunta kappaletta
vuosittain. Lukumääräisesti ei siis ole kysymys kovin
merkittävästä asiasta, mutta oikeuskäytännöllä on ollut
suuri merkitys aluksen päällikön ja muun säännöksessä
tarkoitetun laivaväen asianmukaista toimintaa arvioitaessa.
1.2 Kansainväliset meriteiden säännöt
Merimiestavan ja hyvän merimiestavan noudattamisvaati-mukset
perustuvat kansainvälisiin meriteiden sääntöihin.
Nykyään ovat noudatettavina vuoden 1972 kansainväliset
säännöt (muutoksineen) yhteentörmäämisen ehkäisemi-seksi
merellä (asetus 538/1977 muutoksineen). Meriteiden
säännöt (Collision Regulations, ”COLREG”) sisältävät
alusten ohjaus-, kulku- ja väistämissäännöt, säännöt
alusten valoista ja merkkikuvioista sekä ääni- ja valomer-keistä
samoin kuin sääntöjen soveltamista ja vastuuta
ynnä yleisiä määritelmiä koskevat säännöt. Suomessa
sisävesillä noudatettavat säännöt (asetus vuodelta 1978)
perustuvat meriteiden sääntöihin. Tässä yhteydessä on
mainittava myös kanavien ja avattavien siltojen liikenne-säännöt
(asetus vuodelta 1991).
Meriteiden sääntöjen osaan A (Yleistä) sisältyvän 2
säännön (Vastuu) a kohdan mukaan säännöt eivät vapauta
alusta tai sen isäntää, päällikköä tai laivaväkeä seuraa-
muksista, jotka ovat johtuneet kyseisten sääntöjen
noudattamatta jättämisestä taikka merimiestavan tai
tapaukseen liittyvien erityisten olosuhteiden edellyttämän
varotoimen laiminlyömisestä (engl. ”any precaution that
may be required by the ordinary practice of seamen”).
Säännön tarkoituksena on täydentää meriteiden sääntöjä
ja ”siinä mielessä säädetään, että yleistä merimiestapaa on
kaikissa olosuhteissa noudatettava” (Beckman 1969, s.
55).
Hyvä merimiestapa mainitaan myös sääntöjen osaan B
(Ohjaus- ja kulkusäännöt) I osastoon (Alusten toi- minta
kaikissa näkyvyysolosuhteissa) kuuluvan 8 säännön
(Toimenpiteet yhteentörmäämisen välttämiseksi) a
kohdassa, jonka mukaan jokainen toimenpide yhteentör-määmisen
välttämiseksi on toteutettava tämän osan
sääntöjen mukaisesti ja, milloin olosuhteet sen sallivat,
toteutettava epäröimättä ja varmasti, hyvissä ajoin ja
hyvää merimiestapaa noudattaen (engl. ”with due regard
to the observance of good seaman- ship”).
Hyvä merimiestapa on katsottu kuuluvan merimiestai-toon.
Hyvä merimiestapa sisältää merenkulkijoiden
perinteet erityisesti paikanmäärityksessä ja aluksen
käsittelyssä ja ohjailussa, sekä velvollisuuden muiden
merellä liikkuvien huomioon ottamisesta (Piira & Haavis-to
2010, s. 8). Menemättä pidemmälle yksityiskoh- tiin
totean, että vuoden 1939 merilain alkuperäinen sanamuo-to
(238 §:n 2 momentti) ja vuonna 1967 muu-tettu merilain
20 luvun 2 §:n sanamuoto huomioon ottaen voidaan päätel-lä,
että aikaisempaa määrittelyä ”hyvä merimiestapa” tuli
korvaamaan ”hyvä merimiestaito”. Käsitteiden erottelulla
ei ole nähdäkseni ollut käytännössä mainittavaa merkitys-tä.
Merilain 20 luvun 2 § viittaa nimenomaan säännökses-sä
tarkoitetun tekijäpiirin velvollisuuksiin estää merion-nettomuus
hyvän merimiehen tavoin toimien. Myöskään
Ruotsissa ei ole tehty käytännössä eroa käsitteiden
”vanligt sjömansbruk” ja ”gott sjömanskap” välillä (SvJT
2016, s. 677 ja 684–685).
1.3 Mitä hyvän merimiestaidon
vaatimuksen on katsottu sisältävän?
Nykysuomen sanakirjassa on määritelty merimiestapa
esimerkillä ”noudattaa purjehduksessa hyvän meri- mies-tavan
mukaista varovaisuutta”. Yleisessä kielenkäytössä
merimiestaito ymmärretään nähdäkseni laa- jasti siten,
että se kattaa kaiken konkreettisen toiminnan aluksella