Pro terveys 27
PÄIHTEET
Tuttuus luo turvaa,
vaikka se olisikin pahasta
Mikään ammatti tai asema
”Päihteiden erottamat” ei tarkoita pelkästään fyysistä ja konkreettista avo- tai avioeroa.
Se tarkoittaa myös psyykkistä eroa, kuilua, jonka päihderiippuvuus tuo parisuhteeseen tai
vanhemman ja lapsen välille. Tilanne voi kestää vuosia tai vuosikymmeniä.
ei anna suojaa
siltä, etteikö
päihdesairauteen
voisi sairastua.
Riippuvuuteen
altistavat tekijät kasautuvat kuitenkin
usein perheittäin ja suvuittain. Päihdeperheessä
konkreettista avo- tai avioeroa
ei välttämättä tapahdu koskaan ennen
kuin toinen osapuoli kuolee.
Kainuun soten, Sotkamon mielenterveys
ja päihdeyksikön sairaanhoitaja,
perhe- ja paripsykoterapeutti Susanna
Kinnulan mukaan päihteestä tulee perheessä
toisen ”rakastettu”. Se rikkoo aikuisten
välisen tunnesuhteen tai vanhemman
ja lapsen välisen kiintymyssuhteen.
– Kun ei-juova puoliso murehtii valtaosan
ajasta, perheen lapset menettävät
molemmat vanhempansa päihteiden
vuoksi.
Alkoholistin lapsestako
alkoholisti?
Riippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa
kaikkiin perheenjäseniin, joista tulee
usein myös läheisriippuvaisia.
– Teologi, luennoitsija ja kirjailija
Tommy Helstenin mukaan riippuvuus
syntyy, kun ihminen elää jonkin hyvin voimakkaan
ilmiön läheisyydessä eikä kykene
käsittelemään tätä persoonallisuudessaan,
vaan sopeutuu sen olemassaoloon,
avaa Susanna Kinnula.
– Esimerkiksi yksi perheenjäsenistä
on sairastunut päihdesairauteen, mikä
”sairastuttaa” myös puolison ja lapset.
Tämä ei tarkoita sitä, että alkoholistin
lapsesta tulee automaattisesti alkoholisti,
vaikka riski on suuri. Joku valitsee
Teksti Anne-Maj Aunula Kuva Niinan Kuva-Piste
päihteettömän elämän ja joku taas tekee
töitä ”hulluna” hallitakseen sisäistä maailmaansa.
Mitään kaavaa ei kuitenkaan ole olemassa
siitä, mitkä tekijät johtavat vanhempien
avo- tai avioeroon. Kannattaako
”päihdeperheen” pyristellä eroa vastaan?
Missä vaiheessa kannattelu ei vain enää
riitä tai missä vaiheessa ei enää jaksa kannatella?
– Kysymykset ovat vaikeita. Vältänkin
antamasta suoria ohjeita, koska me teemme
valintamme itse. Ulkoapäin on usein
helpompaa osoittaa sormella ja todeta esimerkiksi:
Mikset vain eroa? Mutta muutoksen
tekeminen on kaikille vaikeaa. Se,
mikä on meille tuttua, luo turvaa – vaikka
tuttu olisikin paha ja vahingoittava.
Häpeää, pelkoa ja avuttomuutta
Päihdeongelmaan kannattaa hakea apua
mahdollisimman varhain esimerkiksi
neuvolasta, terveysasemalta tai työterveyshuollosta.
Apua on tarjolla niin ikään
mielenterveys- ja päihdepalveluissa, vertaistukena
ja kolmannen sektorin palveluina.
Tyypillistä päihdeperhettä ei ole, mutta
useimmiten ne ovat niin sanotusti suljettuja.
Päihdeperheiden lapset tuntevat
häpeää, pelkoa, surua ja avuttomuutta.
Kinnula korostaa, että kaikista suurin
tunne on kuitenkin rakkaus. Lapsille vanhempi
on lähin ja rakkain aikuinen, siksi
lapset ovat lojaaleja ja noudattavat perheen
sääntöjä.
– Myös päihdelapsen vanhemmat
tuntevat samoja tunteita – hätää, surua,
toivottomuutta ja pelkoa, useimmiten
kuitenkin rakkautta. Vanhemmat elävät
suuressa tuskassa. He ovat ensin
menettäneet lapsensa päihteille ja sen
jälkeen pelkäävät pahinta eli sitä, että
lapsi kuolee.
Ennenaikainen kuolema
Kroonisesti etenevä päihdesairaus johtaa
hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.
Häpeä ja syyllisyys estävät usein
avun hakemisen.
– Etukäteen ei voi tietää, kuka onnistuu
ja millä menetelmillä tai hoidoilla
pääsemään eroon päihteistä. Ihminen voi
muuttua, mutta muutos on hidasta, huomauttaa
Susanna Kinnula.
Hoito, olipa se mitä tahansa, kannattaa
aina. Jokainen katkaisu- tai vieroitusyritys
voi olla se ratkaisevin.
– Ihmiset pelkäävät eniten paljastumista
ja kulissien kaatumista. Mutta se on
ainoa asia, joka mahdollistaa paranemisen
ja toipumisen. Totuus parantaa.
YAMK Susanna Kinnula on sairaanhoitaja,
perhe- ja paripsykoterapeutti Kainuun sotesta,
Sotkamon mielenterveys- ja päihdeyksiköstä.