18 Pro terveys
JOHTAMINEN
Rokote – piikki
luottamuksessa
Rokoteasenteet, luottamus ja tutkitun tiedon riittämättömyys
– mistä kiikastaa? Rokotteisiin liittyvää tietoa on paljon,
ja terveysviranomaisten tiedotus on kaikille sama.
Mutta miksi eri ihmiset päätyvät keskenään
erilaisiin ratkaisuihin ja näkemyksiin
suhteessa rokotteisiin?
Hoitohenkilökunnan luottamuksella
omaan ammattikuntaansa
on suuri merkitys
sille, miten he omassa
työssään suosittelevat rokotuksia
potilailleen. VaccAtt-tutkimusryhmän
saamat tulokset osoittivat myös,
että niillä vanhemmilla, joilla on tapana
vastustaa sääntöjä ja suosituksia, on heikompi
luottamus lääkäreihin ja sitä kautta
suurempi todennäköisyys suhtautua
kriittisesti rokotteisiin.
”LUOTTAMUKSEN
LOGIIKKA EI PERUSTU
PELKÄSTÄÄN TIETOON.
INFO VaccAtt on poikkitieteellinen
tutkimusryhmä, jossa erilaisin projektein
kartoitetaan rokotteisiin ja rokotekäytäntöihin
liittyviä näkemyksiä. Muun muassa
psykologeista ja teologeista koostuva ryhmä
selvittää myös, mikä yhteys näillä näkemyksillä
ja asenteilla on erilaisiin kokemuksiin
ja uskomuksiin: tutkitun tiedon ja arvojen
välimaastoon sijoittuviin katsomuksellisiin
ulottuvuuksiin.
Katsaus pohjaa kahteen VaccAtt-tutkimusryhmän
artikkeliin (1,2). Tutkimuksissa
osoitettiin, että rokotuspäätös perustuu
suurimmaksi osaksi rokotteen turvallisuuteen
liittyvään tunnetilaan ja siihen, kuinka hyvä
luottamus yksilöillä on hoitohenkilökuntaa,
terveydenhuollon ammattilaisia ja terveydenhuollon
viranomaisia kohtaan.
Luottamus – rokotusten
keskeinen kysymys
Luottamus ja se mikä luo luottamusta
on siis keskeistä rokoteasenteissa. Tämä
sekä selittää ilmiötä ja tuo esiin uusia
kysymyksiä. Tavallisilla suomalaisilla ei
ole omaa tietotaitoa rokotteiden valmistuksesta,
niiden turvallisuudesta, toimivuudesta
tai hyödystä. Eikä sitä tarvita,
koska varsinkin lääketieteessä ja terveydenhuollossa
on laaja joukko erilaisia
asiantuntijoita, joihin yleensä turvaudutaan.
Toisaalta jokaisella ihmisellä on henkilökohtaisia
arvoja ja ihanteita, joita hän
haluaa toteuttaa elämässään. Jokaisella
on ajatuksia terveydestä,
varsinkin omasta,
lapsensa ja lähipiiriin
kuuluvien terveydestä.
Oikeus omaan terveyteen
on jopa sekä YK:n
että WHO:n puolesta
määritelty yksilölliseksi oikeudeksi.
Tämä heijastaa niitä suuria ideologisia
suuntauksia, joita länsimaailmassa olemme
tottuneesti oppineet hyväksymään:
itsemääräämisoikeus, henkilökohtainen
vastuu, vapaus ja yksilölliset oikeudet ja
velvoitteet.
Rokoteasenteet ja rokotekäyttäytyminen
sijoittuvat juuri tähän jännitteiseen
kenttään. Ne ovat osa suurempaa
yhteiskunnallista draamaa yhteisöllisyyden
ja yksilöllisyyden oikeuksista ja
vastuista, jossa luottamus omaksuttuun
tietoon ja hyväksyttävään asiantuntijuuteen
on vaakalaudalla: mihin ja kenen
tietoon luottaa? Kenen asiantuntijuus
on luotettava? Kuka kuuntelee ja
huomioi minun terveyteeni liittyvät
kokemukset ja pelot?
Pelkkä tieto ei riitä,
tarvitaan enemmän
Luottamuksen logiikka ei perustu pelkästään
tietoon. Luottamus ja sen syntyminen
on kokonaisvaltainen yhdistelmä
tietoa, turvallisuudentunnetta,
eettisiä arvoja ja ihanteita. Yksilötasolla
ne nivoutuvat henkilökohtaisuuden ja
yhteenkuuluvuuden, siis sosiaalisuuden
kiinnikkeisiin.
Luottamus on ihmiselle hyvin
tärkeä osa identiteettiä.
Jollei tätä tiedosteta terveyteen
liittyvissä kysymyksissä,
osa viranomaisten,
asiantuntijoiden ja terveysalan ammattilaisten
viestinnästä menee hukkaan.
Lisäämällä viranomaisten tai asiantuntijoiden
tiedotusta ei välttämättä
pystytä mullistamaan ihmisten asenteita.
Tietoa tärkeämpää ihmiselle on,
että hänen oma merkitysmaailmansa on
eheä. Se, että oma elämä koetaan merkityksellisenä
ja että ratkaisumalleja
elämän haasteisiin on saatavilla, on tärkeämpää
kuin tieto, joka ei liity tähän
tarpeeseen. (5)